sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ensilumi!




Minä, Lauri ja Nona käytiin Digital Berryhill-studiolla äänittelemässä viulut ja bassot biisiin nimeltä "Until We Meet Again". Studiopäivä oli hauska, niinkuin studiopäivät tapaavat olla.

Kuvassa on ensilumi - se satoi perjantaina 27.10. ja lauantaina siitä oli vielä tämän verran jäljellä! Kuva on studion takapihalta - monitoimimies Mikko, äänittäjämme, nappasi sen. Normaalisti ei tulisi mieleenkään kuvata kännykkäkämeralla, millaisessa säässä elämme ja äänittelemme, mutta kun tiesin, että teitä lukijoita on Irlannissa asti, ajattelin että saattaisitte ilahtua! Suomalaisuudessa omat erityispiirteensä. Niitä ei tule aina ajatelleeksi, kun asuu täällä! Suomalainen syksy on ankea, joten lumentulo yleensä vähän parantaa kaikkien mielialaa. Mitä ihmettä - Laurikin hymyilee! ;)

Perjantaina oli vielä kauniinpaa kun lunta oli puissakin. Taustalla näkyy koivuja - katson melkein mistä tahansa elämäni ikkunasta ulos, niin siellä näkyy koivuja, mäntyjä ja kuusia... Studiomme sijaitsee suomalaisittain "tiiviisti" rakennetulla, uudehkolla omakotitaloalueella lähellä Tamperetta, Suomen toiseksi suurinta kaupunkialuetta. Silti metsä näkyy ikkunasta! Alueen nimikin on "Metsäkylä". Olemme Ylöjärvellä, Tampereen naapurikunnassa. Naryanin treeniskin sijaitsee Ylöjärvellä. Tampereelta katsottuna se on "Takamaa"-nimisen alueen takana. ;) Kun käännytään meidän treenikselle, tien viitassa lukee "Mutala". Tervetuloa maalle! =D


Vielä yksi asia: Nona on painanut koko viikon jakkupuvussa tekemässä vaativaa konsultin työtä. Viikonlopun kunniaksi hän on menossa kuntosalille! Suomessa, kun olet vapaalla, voit pukeutua ninkuin haluat. Äänittäjäkin oli verkkareissa - kauan eläköön kiireetön viikonloppu! =)

Onko teilläpäin jo lunta? Mitä pidät talvesta? Kerro kommenttikentässä!

///

THE FIRST SNOW!

Me, Lauri and Nona went to record violins and basses to the song called ‘Until We meet Again’ at the Digital Berryhill Studios. It was a fun day as the days in the studio tend to be.

In this photo it’s the first snow- it came down on Friday 27.10 and on Saturday there was still this much left! Photo is from the back garden of the studio and our jack-of-all-trades man took it. Normally it wouldn’t even cross my mind to take photos of the weather we are living and recording in with a mobile phone camera, but since I know about you all readers in Ireland, I thought you might be quite happy seeing this! There are some very special features about Finnishness but one doesn’t tend to think of those if you live here. Autumn in Finland is quite grim so once the snow comes it cheers people up. Even Lauri is smiling… You what?!

On Friday it was even prettier when the snow was in the trees as well. You can see birch trees here, but pretty much whichever window I look out I can see birches, Scots pines and Christmas trees!
Our studio is in a Finnish way very tightly built, newish housing estate near Tampere, which is the second biggest city in Finland. You can still see nature and forest from the window here in Ylojarvi, next to Tampere! Even the area is called (literally translated) ‘village in the forest’. That’s where our bands training place is. Looking from Tampere it is behind the area called ‘Backlands’! ;D
When you turn from the road to head to our training quarters, it says ‘Quagmire’. Welcome to the countryside!

One more thing : Nona has been in a suit working hard as a consultant this week. For celebration of the weekend she's heading to the gym! In Finland you can dress as you please on your day off. The recorder in the studio was also in his track suit bottoms- long live the relaxed weekend!

maanantai 23. lokakuuta 2017

Terkkuja uuden kokoonpanon ensimmäisestä studiosta!

Tai studion laidalta. En tiedä kumpi on pahempaa - olla siellä itse vai jännittää toisella paikkakunnalla ja ihan muissa puuhissa, kun bändikaverit on vetämässä. Tommi & Tommi ovat kiskaisseet uudet hengentuotteensa narulle sillävälin kun olen itse mutustanut puolison synttärikakkua anoppilassa. Ihana oli synttäriviikonloppukin, mutta en voi väittää että olisi ollut helppo keskittyä vain ja ainoastaan paikalla oleviin ihmisiin!

Itselläni oli eka kertaa ikinä myös pianostudio. (Noh, ok, Ungettablessa saattaa olla muutama munkin soittama kilahdus...)  En ole jättämässä basisitin tonttia, mutta jonkun tämäkin pitää hoitaa. Basistin amatööriylpeyteni antaa nippanappa sen verran periksi että voin myöntää: oli tosi hienoa soittaa siskon täyspitkää Casiota. Itselleni täypitkä Korg rupeais olemaan "se oikea". Ehkä ensi elämässä!




torstai 19. lokakuuta 2017

Joskus kaikki on vaan aivan helvetin kipeää.

Ja tänään on yksi niistä päivistä.

Eugene kysyi somessa varmaan vitsillä, että tekeekö Naryan koskaan iloisia lauluja. Emme tietenkään tee, obviously.

Jos sisimmässä sattuu olemaan jäävuoren kokoinen monttu, pala rakkautta jäänyt puuttumaan, musta aukko joka imee kaiken positiivisen kommentoinnin ja ihmisten lämpimät huomionosoitukset... ja jos sitten sattuu vielä olemaan aikuinen, töissäkäyvä ja vanhempi, niin että joka suuntaan pitäisi olla fiksu, filmaattinen ja kunnollinen, niin totta helvetissä ihminen tarvitsee järjissä pysymiseen yhden bändin, joka soittaa vain surullista musiikkia.

Ps. Työskentelen nykyisin seurakunnassa, enkä paljoa kiroile, mutta tämän pistän surutta agressiivisen alter-egoni piikkiin. ;)

tiistai 17. lokakuuta 2017

Suuria uutisia!

Pienellä bändillämme on teille suuria uutisia - enkä nyt tarkoita lapsia! Niitä on bändiläisten perheisiin syntynyt useampikin sitten viime blogihehkutusten. Tarkoitan jotain oikeasti musiikkiin liittyvää ja pienen bändin kannalta imartelevaa, käänteentekevää ja upeaa.

PROGRESSIVE GEARS

Nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen Naryanilla on viimeinkin levy-yhtiö - ja vielä irlantilainen sellainen! Mikä voisi olla parempi maa! Eugene Rogers, mies yhtiön takana vaikuttaa olevan huipputyyppi ja aito musadiggari.

Naryan ei ole koskaan ikinä lähettänyt yhtäkän demoa levy-yhtiöille. Se, että Eugene ylipäätään pongasi meidät tuntuu pieneltä ihmeeltä. Bändistämme on viimeisen kuukauden aikana ollut varmaan yhtä paljon jakoja somessa kuin koko kahdeksanvuotisen soittohistoriani aikana yhteensä. 

Emme ole yksin. <3



tiistai 12. syyskuuta 2017

Promokuvat uudella kokoonpanolla

Hyvä meno - mutta olkoon!

Meillä on aivan tässä lähipäivinä ilo ja kunnia esitellä bändin uudistunutta kokoonpanoa molempien Tommien kera. Sunnuntaina käytiin napsimassa hieman promokuvia! Hyvin nopeasti kävi selväksi, kuka meistä on "se kuvauksellinen" joka on harrastanut aiemmin teatteria...



Naryania kävi kuvaamassa Jari - lämmin kiitos pitkästä pinnasta ja ripeistä otteista! Kuvat käsittelee jälleen Lauri. Lauri paljasti, että on jo alkanut suunnittelemaan kolmannen levyn kansitaidetta - eikä hetkeäkään liian aikaisin! =D Yhtäkään biisiä kolmannelle levylle ei ole vielä äänitetty.

Kuka tunnistaa missä oltiin?


Bändi on ennenkin ottanut kuvia pyhissä paikoissa ja hautausmaiden läheisyydessä. Jostain ihmeen syystä se ei ole menoa latistanut! Lauri päätti tällä kertaa huolehtia keski-ikää hipovista bändikavereistaan esittämällä facebookissa etukäteen toiveen: kukaan ei sitten puhu, naura, eikä heitä yhtäkään vitsiä silloin kun meitä kuvataan! Laurin tuntien lause oli tietekin paketoitu niin kohteliaaseen kääryleeseen, että sitä on hankalaa normaalin ihmisen toistaa. On varmaan rasittavaa poistaa satoja ja taas satoja kuvia, missä joku tekee toiselle sarvia, yksi kaivaa nenäänsä ja kolmas irvistelee ja neljännen pokka pettää. Yhtäkaikki, otimme neuvosta vaarin ja olimme vakavia ja eleettömiä koko ajan. Hymy pyllyyn! 



sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Kuvakooste Naryanin "männävuosista"

Ollaan sovittu kuvaussessio uusien tyyppien kanssa syyskuun puolivälin kieppeille. Sitä odotellessa on kiva vähän fiilistellä vahoilla kuvilla. Videolla välkkyy aika monia promokuvia ja monia kokoonpanoja vuosien varrelta. Lauri on perustajajäsen, mä ja Raino ollaan viimeiset jäljellä siitä kokoonpanosta, mikä heitti Naryanin ekan baarikeikan Tampereen Amadeuksessa marraskuussa 2009.

Oikeasti aivan kaikki meidän kuvat ei ole mustavalkoisia. Jotain mustavalkoisuuden määrästä kertoo kuitenkin se, että olin todella yllättyny kun mun tukan uusi sininen väri näkyi Black Letters - videolla. =D Tällä hetkellä päässä on violetti, saapa nähdä missä väreissä seuraavat promokuvat napsitaan.




sunnuntai 27. elokuuta 2017

Kipeän keveää

Tommi & Tommi

Meillä on kaksi uutta jäsentä bändissä: Laulaja-Tommi ja Rumpali-Tommi. Ei olla vielä keksitty osuvampia lempinimiä joten jos kuninkaallisia nimiä tulee mieleen, laittakaa kommenttikenttään! =D Uusien nimien keksiminen aikuisille miehille on tietty haastavaa puuhaa. Lempinimen pitäisi porautua kertalaakista koko Nararaattorin aivokuoren alle ja jäädä sinne lähtemättömästi. Kamalaahan tästä tekee se, että taiteilijoilla itsellään on veto-oikeus - eli saattaa käydä niin että juuri kun allekirjoittanut on keksinyt täydellisen nimen ja fiksoitunut siihen, jompi kumpi bändin uusista ukoista tuumaa, ettei nimi kuvaa hänen taiteellsita sieluaan mitenkään. "Hippi ja Pohjalainen" on ehkä vähän liian suoraan Pekka & Pätkä - kuvastoa.

Uusien soittajien saaminen on aina sekä onnellista että haikeaa. Elämä menee eteenpäin, tulee vähän vanha olo kun muistelee alkuaikoja ja omaa sen aikaista elämäntilannetta.
Olemme saaneet mukaan persoonallisia huipputyyppejä, joilla on paljon annettavaa. Vielä ikinä en ole ollut näin kovan laulajan kanssa samassa bändissä - ja olen ollut monissa bändeissä, eri genreissä. Rumpalimme vetää komeita stemmoja, soittaa melkein mitä vaan ja säveltää diippiä progea.

Mitä Villelle sitten tapahtui? Ville kävi tsekkailemassa bändin ekan keikan uuden laulajan kanssa huhtikuussa 2017 Dog's Homessa Tampereella. Siinä kuulumisia vaihtaessa tuli jotenkin sellainen helpottunut fiilis: kaikille on parempi näin. Näin tämän pitikin mennä.

//

PAINFULLY RELAXED

We’ve got two new members in the band: Singer-Tommi and Drummer-Tommi. We haven’t figured out any better nicknames for them, so if you think of some majestic names for them, please share them in the comments =)! Figuring out new nicknames for adult men is obviously a challenging job. The name should get into the cerebral cortex of the Naryator brain immediately and permanently.

The fact that the artist has a right to veto, makes this quite difficult. That means when the person writing this blog has found a perfect name for them and fixated on it, one of the new lads comes back saying the name doesn’t say anything about his artistic soul. “A hippie and an Ostrobothnian” might be a little bit too much of a Laurel&Hardy.

It’s always happy and sad to get new members in the band. Life goes on. One feels a bit old when thinking of the beginning of the band and what the situation was then. We have had amazing members with great characters who have had lots to give. I haven’t yet been in a band with such a strong singer, and I have been in several bands within different genres. Our new drummer blasts out great beats and plays pretty much everything as well as composes heavy prog.

So whatever happened to Ville? He checked out the band’s first show with the new singer in April 2017 in Dog’s Home, Tampere. While chatting and catching up the feeling of relief descended: this was better for everyone. This is how it was supposed to go.




tiistai 2. elokuuta 2016

Naryan - Black Letters

Tässä on mielestäni bändin onnistunein musiikkivideo. Kitaristimme Lauri Kovero on pääosin vastuussa sekä käsiksestä, ohjauksesta, kuvauksesta että leikkauksesta. On se vaan hienoa kun bändissä on myös visuaalinen taiteilija!

Sellossa feattaa jälleen kerran Emma Mäntylä. Kiitos Emma!


maanantai 1. helmikuuta 2016

Levy on vihdoin ulkona! =)

Ja kaikilla hyvä fiilis. =)

Osa on levyn teon jäljiltä vielä aivan kanttuvei, mutta osa on jo vähän ehtinyt iloitsemaankin uudesta albumista. Yhtäkaikki, olemme enemmän kuin ylpeitä voidessamme esitellä teille Naryanin toisen täyspitkän levyn Black Letters.


En tiedä teistä, mutta me olemme jo odottaneet tätä levyä kuin kuuta nousevaa. Edellistä bändin nimeä kantavaa pitkäsoittoa Raino ja Lauri hakivat yötä myöten henkilöautolla jostakin suomenniemen etelärannikolta että se ehti julkkareihin myyntipöydälle ajoissa! Tätä levyä olemme saaneet jo pari viikkoa pyöritellä hyppysissämme kuin hehkuvaa kekälettä. Into päästä jakamaan levyä eteenpäin on kova- ja nyt sitä vihdoin saa rummuttaa!

Raino ehti kommentoimaan ensimmäisenä omia fiiliksiään:

Toinen täyspitkä on valmis. Miltä nyt tuntuu?
- Ensimmäinen ajatus on, että "vihdoin". Aikataulut on venyneet ja vähän yllättäviäkin mutkia on ollut matkassa, mutta lopputulos on hyvä. Eli ihan hyvältähän se tietysti tuntuu. 

Oletko tyytyväinen lopputulokseen? 
- Ehdottomasti.

Olet Laurin lisäksi ollut bändin jäsenistä tiiviimmin mukana levynteon eri vaiheissa. Millainen sinun roolisi on ollut tämän levyn tekemisessä? 
- Mun rooli on vaihdellut. Joihinkin biiseihin oon vain soittanut vähän kitaraa ja joissain ollut aika paljonkin vaikuttamassa lopputulokseen. Laurillehan on jäänyt suurin vastuu levyn visiosta ja sen toteuttamisesta. Minä oon sitten auttanut tämän tavoittamisessa ja ollut sellaisena kakkostarkastajana. Jos Lauri on esim. miettinyt jotain vaihtoehtoja tai ollut epävarma jostakin, niin me ollaan sitten yhdessä mietitty paras ratkaisu. Mulle sitten taas on jäänyt noi käytännön hommat painatuksen, jakelun ym. suhteen. 

Paljonko työtunteja on kertynyt? 
- Ei parane laskea. Paljon ja vähän päälle. Osa työstä on ihan tekemistä, mutta osa on sellaista, että ajatukset kypsyy päivän mittaan muuta tehdessä. Tavallaan levyn teko on kulkenut kuitenkin mukana koko ajan takaraivossa. 

Millaista palautetta olette saaneet muilta bändiläisiltä? 
- Tjaa... Onkohan jotain palautetta tullut..? Ihan hyvää kai. 
(Tässä kohtaa voisin toimittajan huomiona sanoa, että koko bändi antaa raikuvat aplodit Rainon ja Laurin ihan käsittämättömästä työpanoksesta! Isoa ja hienoa, työtunteja säästelemättä, bravo!)

Mitä toivot tapahtuvan seuraavaksi?
-Lisää keikkoja, lisää tunnettuutta, lisää kontakteja ja lisää lisää.

Kiitos Raino! Toivottavasti saamme samantyyppisen haastattelun viimeistään sitten emma-gaalan ja maailmankiertueen jälkimainingeissa. ;)

Uusi levy kannattaa ehdottomasti tilata nimenomaan painotuotteena, koska kannet on aivan älyttömän upeat. Levyä myydään mm. levykauppa äxässä, Inverse Recordsin verkkokaupassa ja tietenkin meidän levynjulkkarikeikalla 12.2.2016 Tampereen Jack the Roosterissa! Toivottavasti nähdään kaikki siellä.

torstai 17. joulukuuta 2015

Jännän äärellä

Nyt olisi aihetta käsien vapinaan, jos olisi sellaiseen taipuvainen. Ehkä olen kuitenkin enemmän intoilevaa ja hypettävää sorttia! Se levy tulee ny!!!

Pitkään odotettu ja rakkaudella viimeistelty toinen levy on vihdoinkin painokunnossa. Miksaus on saanut taianomaisen loppusilauksen Laurin ja Mikon yhteistyöllä ja masteriraidat tulevat meille bändiläisille kuultavaksi tänään torstaina 16.12.2015. Olen aivan innoissani! Taisinkin kertoa aiemmissa postauksissani, että työskentelytapamme ei ole kovinkaan tehokas, mutta sitäkin huolellisempi. Sitä suuremmalla syyllä tämä levy tuntuu kuin aarteelta.

Olen sitä mieltä, että tämä on Naryanin tähän astisista paras äänite.

Alkuvuodesta pöhähtää. Kotisivut ja facebook pitävät teidät reaaliaikaisimmin ajan tasalla!