Vuokranmaksun aika

Tällä kertaa pienoinen loppukesän lenssu vei multa sivu suun yhden Naryanin vuoden tärkeimmistä tapahtumista; nimittäin puutalkoot. =) Näissä kekkereissä yleensä sattuu ja tapahtuu, eikä treeniksen ympäristö Ylöjärven Takamaan takana, Laurin lapsuudenkodin pihapiirissä, ole ollenkaan hullumpi paikka viettää kesäiltaa. Bändissä olemisessa on puolensa - vaikka en itse päässyt paikalle, sain silti tapahtumasta kivoja terveisiä ja tunnelmia ja niin saatte tekin! Tälläkertaa blogitekstin kirjoittajana taituroi Raino.

Kuten on saattanut jo tulla mainittua, Naryanilla on ehkä maailmanhistorian kolmanneksi paras reenikämppä. Tiloja ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa, kosteus on puisille instrumenteille optimaalinen ja talvellakin on lämmin. Puhumattakaan siitä, että soittoaikaa ei ole millään tavalla rajattu vaan halutessaan voi keskellä yötäkin kääntää hanat kaakkoon eikä ketään haittaa.  Lisäksi diiliin kuuluu melko usein ruoka ja juoma. Parasta on ehkä perinteinen kanakeitto, jonka ottamista "et kadu".

    

Kaduttikohan Tuomasta tässä vaiheessa? ;) "Olis vissiin pitäny liittyä johonki ihan normaaliin bändiin!"

Toki kaikella tällä on myös hintansa, koska elämme epätäydellisessä maailmassa. Meidänkin pitää siis maksaa vuokraa treenikämpästämme. Vaan valuuttana ei olekaan eurot vaan halot. Mottikaupalla puita pitää joka vuosi kantaa pihasta varastoon. Alkukesästä pihaan ilmestyy järkyttävän kokoinen kasa puita (onneksi on jo pilkottuna klapeiksi), jotka loppukesästä ahkerat Naryan-jäsenet sitten kiikuttavat pinoihin treenikämpän taa. Aina silloin tällöin mukana on myös bändin ulkopuolisia avustajia. 

Laittakaa raksi seinään! Lauri(kin) tekee oikeita töitä! =D

Tehtävä on kaikkinensa erittäin raskas ja vaarallinen. Halkovajassa nimittäin asustaa pesällinen ampiaisia. Tänä vuonna saimme olla melko rauhassa, mutta joku vuosi yksi lentävä otus kävi pistämässä Eveä mahaan. Ja eihän toki viattomia luontokappaleita sovi myrkyttää. Ex-rumpalimme Davekin aina korosti sitä, että ihmisen tulisi elää sovussa muiden lajien kanssa eikä niiden yläpuolella.

- Raino

Kesän jälkeen.

Terve kaikille!
Blogi on viettänyt hiljaiseloa luvattoman kauan, ainakin kirjoittajan mielestä. ;) Jos joku muukin on ikävöinyt, niin olen pelkästään imarreltu! <3 Nyt saa kuitenkin itsetehostus riittää, ja takaisin varsinaiseen aiheeseen: bändiin.

Kesän aikana tapahtui paljon hyvää. Keikkoja oli varsin, hmm, noh, sanotaanko rajoitetusti, mutta ne olivat sitäkin laadukkaampia! Yksi parhaista soitettiin täällä:

Onneksi olkoon, Anne ja Raino!

Vaikka häistä ei olekaan tämän suurempaa kuvakollaasia tulossa blogiin, sen verran täytyy hehkuttaa, että oli kyllä hienoimmat juhlat missä olen ikinä ollut! Miten voi kaikki olla niin täydellistä! Kyllä näkyi, että kaikki on laitettu valmiiksi suurella rakkaudella. Pienenpieninä pintaraapaisuesimerkkeinä mainittakoon, että kummankin upeat hääpuvut olivat morsiamen tekemiä ja häämarssit kirkossa sulhasen säveltämiä. Parasta kaikessa oli kuitenkin kivat ihmiset, loistava tunnelma ja ennenkaikkea hääparin silminnähtävä ilo. Kyllä jäi hyvä fiilis! =) Onnea vielä kerran, koko bändin puolesta!

Hääpäivä oli siitä erikoinen, että muu bändi teki kirkon jälkeen pikavisiitin myös toisiin häihin; myös eräs hyvä ystävämme meni samana päivänä naimisiin. =) Onnea myös heille!

Julkisia keikkoja on kesäkuun laikunlavan jälkeen ollut vain yksi; se heitettiin elokuisessa Amadeuksessa Tampereella. Amadeus on bändille nostalginen paikka; siellä soitettiin bändin ensimmäinen baarikeikka ikinä. Sama tarra koristaa vessan seinää edelleen. ;)

Pahalampi Goes Rock

Miten Naryan liittyy kilpaurheiluun? Tekee mieli väittää että ei mitenkään, sorry vaan bändin salilla käyvät pojat! =D Synkästä ja mustasta musiikistamme reipashenkisyys suorastaan loistaa poissaolollaan. Ehkä ainut yhdistävä tekijä mikä itselleni tulee mieleen on kunnon agressio, joka sekin on kilpaurheilussa huomattavasti järkevämmin kanavoituna. ;) Entä miten rullakiekkojoukkue Pahalampi, lajin kolminkertainen Suomenmestari, liittyy Naryaniin? Tähän on helpompi vastata, varsinkin jos jaksatte lukea vielä pari riviä! Fiilistelyn voi aloittaa vaikkapa tästä:

Tässä hieman lisää vinkkiä uteliaille: tsekkaa hihamerkki kuvan oikeassa ylälaidassa!

Olipa kerran kauan sitten, Ylöjärven metsissä, Takamaan takana, veljekset kuin ilvekset. Heillä oli samat vanhemmat, he leikkivät samoja leikkejä, kiusasivat samoja opettajia ja hankkivat polvensa ruvelle pyöräillessään samalla pihatiellä. Kummankin siskot ovat nimeltään Anna ja Elina, molemmat söivät samoja Anne-äidin ihania ruokia ja kävivät samoissa Esu-iskän järjestämissä pesäpallotreeneissä. Urheilun lisäksi heillä kummallakin oli harrastuksena tölkkien keräily. Lauri kertoo: Yhtenä aamuna se Antin tölkkikokoelma oli vaan siirtyny mun huoneeseen ja veli ilmoitti että  "sä jatkat nyt tästä." Keräsinkin tölkkejä pitkään!

Jostain syystä kävi kuitenkin niin, että veljesten tiet veivät aivan eri suuntiin. Poikien äiti Anne Kovero kertoo, että erilaisuus näkyi jo varhain:"Kyllä se näkyi jo lapsena, Antin kilpailuhenkisyys ja Laurin herkkyys. Antti halusi aina pelata ja erityisesti voittaa. Lauri taas viihtyi paljon myös yksistään omissa leikeissään."

Antti kävi koulut loppuun ja valmistui paperitekniikan insinööriksi, jatkoi urheiluharrastusta -tai oikeastaan elämäntapaa-  ja päätyi pelaamaan rullakiekkoa SM-liigassa.

Lauri sensijaan... niin no, rakkaat blogini lukijat: Laurin te tiedättekin. Laurista tuli muusikko! =D

Antti Kovero, kuinka tässä näin kävi?
-Voin tunnustaa, että urheilu on täysin vieny mun sydämen ja saa mulle aina tosi hyvän olon. Lapsuudessa iskä vei pelaan pesistä kesällä ja jäkistä talvella. Isä tutustutti myös moniin muihin lajeihin ja mihin vaan se vei, aina tykkäsin siitä. Asuimme melko kaukana Ylöjärven -ja varsinkin Tampereen- keskustasta, joten vanhemmat kyyditsivät ja kannustivat todella paljon. Lopulta lentopallo kuitenkin kiellettiin kun harjoituksia alkoi olla joka päivä. =D
-Teini-ikäisenä touhu muuttui omaehtoisemmaksi ja vakavammaksi. Punttisali tuli mukaan kuvioihin jääkiekon takia: olin koko junnuikäni ollu kaikkein pienimpiä. Haaveilin jääkiekkoilijan ammatista ja  aattelin että "tää on kontaktiurheilua ja jotain pitää tehdä!" Punttisaliharjoituksia ja lenkkeilyä tulikin sitten tehtyä joka päivä.
-Isä sanoi, että jos et halua mennä kesätöihin, niin urheile! Niin todella teinkin; treenit oli pitkään 12 kertaa viikossa. Lähdin aina mielelläni lenkille ja salille, vaikka treenasinkin tosissani. Tosin enää ei tartte räntäsataeessa juosta, silloin kyllä juoksin! Sillain touhu on muuttunu aikuisikää myöten, että nykyään teen sitä mikä on kivaa.
-Sille tielle jäin. Se on addiktoivaa, oon saanu siitä hyvän olon. Se tunne mikä tulee vaikkapa punttisalin tai lenkin jälkeen on kuin oma huumeeni. Hyvä fiilis!


Miten päädyit rullakiekon pariin?
-Lätkän ammattilaisuus jäi, se on pitkä tarina. Rullakiekko tuli kuvioihin vuonna 2000. Oon nyt 14 vuotta pelannu tätä lajia. Se on pitkä aika, kun ottaa huomioon että rullakiekko rantautui Suomeen vasta 1995-96. Aluksi pelasin lajia jääkiekon rinnalla. Huomasin heti ekana vuonna pärjääväni, ja aloin tykätä rullakiekosta saman tien.
-Aluksi pelasin Tampereen aluesarjaa Ylöjärven Rolling Ratsissa. 2006 Jussi Puuska perusti Pahalammen rullakiekkojoukkueen samannimisen harrastejäkisjoukkueen rinnalle. Joukkue tosin jäi sinä vuonna SM-liigassa viimeiselle sijalle. Itse olin vuoden 2006 Australiassa. Pelasin rullakiekkoa sielläkin. Itseasiassa olen ollut mukana voittamassa rullakiekon Australian mestaruuden! Kun palasin Suomeen, Jussi Puuska otti yhteyttä. Hän oli alkanut koota uudelleen Pahalammen rivejä Tampereen aluesarjan lahjakkaimmista pelaajista. Hän kysyi, lähtisinkö pelaamaan Pahalammen paidassa SM-liigaan 2007. Sinä vuonna Pahalammelle tuli SM-hopeaa ja jo seuraavana vuonna kaappasimme SM-kultaa! 2009 toi hopeaa, mutta Pahalampi voitti kultaa jälleen 2010 ja 2013!

Suomenmestarit!

Olet urheilun lisäksi myös opiskellut ja ollut aktiivisesti myös työelämässä. Mistä kaikkeen on riittänyt aikaa?
-Pystyisin olemaan loppuelämäni vähän niinkuin veljeni, mutta tekisin vaan eri asioita. Kaikki työt, koulut, yms on hoidettu aina urheilun ehdoilla, vaikka menestys niissäkin on ollut hyvä. Oon laiskempi lukeen mut punttisalilla en oo laiska kyllä yhtään! Yleensä työnantajat suhtautuu urheiluun tosi myönteisesti ja ovat esim mahdollistaneet sen että pääsen peleihin. Tällä hetkellä urheilen pari kertaa päivässä ja myös oman kodin remontti pitää kiireisenä. Nyt on menossa rullakiekon finaaliviikko joten valmistaudun peleihin.

Tässä meitsit levynjulkkareissa 2013 matkimassa rullakiekon suomenmestareiden tyyliä. Pitäähän noin kovaa porukkaa nyt vähän ihailla! =D

Antti on ollut Naryanin enemmän tai vähemmän virallinen manazeri siitä asti kun bändi alkoi aktiivisesti keikkailemaan 2009. Antti on myös vahvasti vaikuttanut siihen, että Naryanin treenikämppä aikoinaan rakennettiin veljesten lapsuudenkodin autotallin siipeen. Lauri kertoo: "Asiaa jahkattiin pitkään, sillä olishan treeniksen rakentaminen ollut aika iso projekti. Jossain vaiheessa Antti otti lekan käteen ja löi seinään reiän. Siitä ei enää ollut paluuta! =D" 

Molemminpuolinen avunanto ei siis ole ollut vierasta ennenkään; tälläkertaa kuningasidea kuitenkin syttyi ensimmäisenä Antin päässä. Antti kertoo: Meillä ei ollu omaa maalilaulua. Ärsytti että se saatto vaihtua kausittain tai jopa kauden aikana. Aattelin että meillä kuuluu olla! Käsittääkseni esim hitti "Poika saunoo" on tehty alunperin jollekkin salibandy-joukkueelle Jyväskylässä. Aattelin että perhana, mulla on veli niin s*****a, saa tehdä mulle kyllä maalilaulun. 

Antti tilasi veljeltään menevän biisin, joka kertoo siitä, että koskaan ei anneta periksi. Ajatus maalilaulusta oli muhinut myös Laurin päässä jo pidempään, joten kun pyyntö tuli, oli bändi valmiina. Naryan sorvaili maalilaulun rallista, joka on saanut alkunsa Laurin ja Daven päämäärättömän hullusta treenikämppäjamittelusta. Pikkuhiljaa tiukka riffi alkoi muotoutua ja biisi käytiin vetämässä purkkiin tutulla Mikon studiolla Ylöjärvellä keväällä 2013.

Face me! XD Mustissa bändin pojat Raino, Ville ja Lauri. Pahalammen edustajana studiossa vieraili joukkueen maalivahti  Sasu Hovi, se ainut ei-musta... Pitihän biisiin saada aitoa kiekkoenergiaa!

Sasu on ammattijääkiekkoilija, joka on pelannut viimeksi Tsekeissä. Hän on ollut maalivahtina myös Slovakiassa ja puhuu kumpaakin kieltä. Sasulla on myös pieni sivubisnes: hän omistaa paitafirman joka on tehnyt mm. Pahalammen pelipaidat! Pahalampi on Sasulle harrastus, jossa fiilistä haetaan seuraavaa kautta varten. Ammattilaisjääkiekossa pelataan myös rahasta ja onnistumisen pakko saattaa olla painostavakin. Rullakiekossa saa ottaa vähän rennommin.

Ensimmäisen kerran Until the End soi Pahalammen pelissä maalia juhlistamassa heti kauden ekassa kotipelissä Tampereen Hakametsän kakkoshallissa 2013. Kausi oli voittoisa, pahalampi pokkasi peräti kolmannen suomenmestaruutensa! Maalilaulukin sai siinä sivussa kiitettävästi soittokertoja pitkin kautta, kun verkko helisi voittajajoukkueelle sopivaan tahtiin.

Yleisöä kannustamassa finaaliotteluita 2013.
Tämäkin porukka on tainnut hurrata Pahalammelle Until the Endin soidessa taustalla! Tai no, tarina ei itseasiassa kerro, ketä olivat kannattamassa. Sen verran vakavaa porukkaa...

Antti kertoo, että biisi on saanut soittokertoja myös ulkomailla.

-Se on soinu myös Saksassa. Oltiin 2013 syksyllä sielä pelireissulla. Vein biisin mukanani paikalliselle dj:lle. Tilasin, että aina kun Pahalampi tekee maalin, olisitteko ystävällisiä ja soittaisitte tätä? Tänä syksynä mennään Englantiin ja aion pyytää samaa sielläkin. 

-Biisi on tuonut meille onnea! Sillä ei oo hävitty, vaan voitettu mestaruus! Nytkin ollaan finaaleissa ja biisi on edelleen käytössä. Ennustaa ei toki voi, mutta viimeistään lauantaina on selvillä kuka on rullakiekon Suomenmestari 2014.

Keskiviikkona 2.7.2014 on ensimäinen finaalipeli.  Kaksi parasta joukkuetta pelaavat toisiaan vastaan . Kaksi voittoa tuo kultamitalin. Tarvittaessa pelataan kolme kertaa. Paikallisvastustaja Koovee on sama kuin viime vuonna oli finaalissa. 

-Mielestäni 2 rullakiekon parasta joukkuetta kohtaa finaaleissa, kertoo Antti. Perjantaina finaaliottelut jatkuvat ja lauantaina pelataan, jos tarvetta on. Kaikki pelit pelataan Haka kakkosessa, sekä vieras- että kotipelit, koska Koovee pelaa samassa hallissa. Perjantaina on Pahalammen kotipeli, joten maalilaulua pääsee kuulemaan ainakin silloin. 

Antti, millaisin tunnelmin olet menossa kohti finaalipelejä? Lisääkö paineita pelata tuttuja pelaajia vastaan?

-Tunnen Kooveesta kaikki ja oon pelannu lukuisia kertoja heitä vastaan, se ei lisää  paineita yhtään. On kiva pelata heitä vastaan koska ne meidän pelit on ollu tiukkoja. Yleisölle on siis ainakin jännitystä luvassa! Viime vuonnahan oli katsomo täynnä ja uskon että niin on tänäkin vuonna. 

Mikä rullakiekossa on parasta?
-Siisteintä on tietysti voittaa mutta kaikessa urheilussa on kiva voittaa! Ehkä rullakiekossa siisteintä on pelata jääkiekkoammattilaisten kanssa. Saa pelata ihmisten kanssa jotka on aidosti hyviä siinä työssä. Joukkueeseemme kuuluu monia kovia pelaajia, kuten esimerkiksi Jori Lehterä. Vaikka en vertaakkaan itseäni tällaisiin maailmalla miljoonia tekeviin huippuammattilaisiin, on mahtavaa huomata että pystyy pelaamaan heidän kanssaan samassa joukkueessa ja pärjäämään.

Maalilaulu osoittautui oikein hyväksi ideaksi. Millainen fiilis sinulle jäi siitä?
Onhan se ollu tosi kivaa, että oon saanu yhdistettyä omaan rakkaaseen lajiin myös oman rakkaan veljeni harrastuksen. Ja sit jos oon saanu autettua veljeäni viemään hänen rakkaudella tekemäänsä musiikkia eteenpäin, niin vielä parempi. Tässä käytetään molempien taitoja hyväksi ja yhdistetään voimamme! 

Antti ja Lauri Kovero

Kiitos haastattelusta Antti!

Pääset kuuntelemaan Pahalammen maalilaulun tästä.
 Naryan toivottaa onnea finaaleihin!

Laikunlava 24.6.2014

Kiitos Tampere! =D
Tiistaina saatiin pitkästä aikaa soittaa kunnon sähkösettiveto! Kyllä jäi hyvä fiilis. Laikunlavan keikka oli myös eka uudella kokoonpanolla, joten sitä enemmän on aihetta paukutella henkseleitä: itse sanoisin, että Naryan kuulostaa nyt paremmalta kuin koskaan! Syksyn keikkoja vasta sovitaan, mutta jos missasit Laikunlavan, ainakin Dog's home avaa ovensa meille ja teille 4.10-14.

Kaikki blogitekstissä käytetyt kuvat: Anniina Kivistö / Eye Of The Sound, lämmin kiitos jälleen kerran! <3

Keikkahan ei tietenkään olisi keikka ilman pientä asiaankuuluvaa säätöä. Ville oli kipeänä, taas. MIstä ihmeestä se johtuu, että just laulajat poimii just h-hetkellä ne pahimmat virukset ja korvatulehdukset? No, puolikuuro kuumeinen sankari hoiti hommansa niin hienosti, että kukaan ei olisi siitä tiennyt ellei Raino olisi loppukeikasta paljastanut. Kyllä oli Ray-baneille käyttöä! ;)

Vielä mitä, ilmankin selvitään...!

Viulistit noin yleensäottaen ei tykkää huonosta säästä, kiitos soittimen, joka tunnetaan diivamaisesta pahastumisestaan aina kelin ollessa epäsuotuisa. Nonan uskollinen ystävä kiukutteli kylmänkosteaa kohteluaan siinä määrin, että Nona joutui tekemään töitä vähintään samanlaisella taisteluhengellä kuin Villekin...ja taas, sitä tuskin huomasi. Paitsi tietenkin soittaja itse ;D

"Voi ny prkl! Ny jos et soitin toimi niin väännän sulta niskat nurin!"

Itse keskityin olemaan onnellinen! Se tietty saattaa vähän sotia biisien tuskaisia tunnelmia vastaan, mutta ehkä kuitenkin ymmärrätte mitä tarkoitan. Lähtiessä Keuruulla oli taas täys hässäkkä päällä; muutto kesken ja pienellä silmätulehdus... Nyt olen täällä taas ja kumpikin äskenmainituista on jo voiton puolella.

Pieni tauko taisi todellakin tulla tarpeeseen, nimittäin keikkapäivänä kahden aikaan Raino soitti ja varmisteli että olenhan tulossa keikalle illalla. Olin ihan että jooooo, miten niin? Nona oli kuulemma huomannut senaamuisen face-päivitykseni, jossa mainostin keikan olevan vasta seuraavaana päivänä. Taisin olla hieman töttöröö! =D No, hyvä kun on bändi joka huolehtii tunnetusti hajamielisen basistinsa paikalle...

Mistähän saisin saman verran lisää hiuksia!?! Aina kun olen tylsistyneenä vaikka katuvaloissa, haaveilen että mulla olis polviin asti pitkät valtavan paksut peikonkiharat ja aina tulee parempi mieli!

Lauri keskittyi tapansa mukaan olemaan synkkä.

Keikasta noin ylipäätään jäi hurjan hyvä fiilis, parasta kaikessa oli kuitenkin yleisö. Olette parhaita! <3

Ps. Ihan joka soittajasta ei saatu kuvia nettiin tältä keikalta, joten täähän tarkoittaa vaan sitä, että mun pitää kirjoittaa teille bändiesittely Klasista ja Tuomaksesta mahdollisimman pian. ;)

Positiiviset!

Facessa kiertää tällä hetkellä positiivisuushaaste. Periaatteessa olen hieman ketjuviestiallerginen, mutta koska synkän bändimme kulisseissa on viimeaikoina tapahtunut niin paljon hyvää, päätin tarttua haasteeseen! Ps. Näitä ei sitten ole tulossa viitenä peräkkäisenä päivänä! X)

1) Meitä on seitsemän, oikeasti! Koko porukka kasassa ja homma alkaa pikkuhiljaa kulkemaan niin mehukkaasti, että huomisien treenien odotus aiheuttaa yli-innostuneita perhosia vatsanpohjaan.

2) Mukavat ihmiset. Voiko olla mahdollista, että ne seitsemän tulevat keskenään juttuun, tykkäävät riittävän samanlaisesta musiikista ja vielä osaavat soittaa?!? =D

3) Kesä. Ulkokeikat on ihan parhautta. Tervetuloa vaikkapa Laikunlavalle ti24.6!

4) Musavideot. On kiva kun ei tarvi jännittää, ei videoiden eikä promokuvien suhteen, että mitähän sieltä mahtaa tulla. Lauri on opetellu tekemään taidetta myös visuaalisella puolella.

5) Bändiläisten osaaminen. Raino saa keikkojen kaluston järjestelyyn liittyvää työtaakkaansa jakamaan Klasin, joka on musateknologian ammattilainen.

6) Jouset. I-ha-naa-aa-aaa että jousijuttuja ei enää tarvi "ulkoistaa" (eli teettää midi tyylikkääksi audioksi jollain ekspertillä) vaan ekspertit löytyy omasta bändistä! Tuomas saa orkesterit kuulostaan upeelta ja Nona on se tähtisolisti.

7) Treenis. Tästä pitää joskus kirjoittaa ihan oma postaus. Paikka on täydellinen ja Laurin äiti laittaa meille ruokaa. =) Toissakerralla taukoeväänä  tais olla ite tehtyjä hampurilaisia.

8) Bändiläisten ihanat tyttöystävät. <3 Voi että, mitä olis keikat ilman teitä! =D Kai tässä pikkuhiljaa tutustutaan paremmin..?

Ps. Myös bändiläisten henkilökohtaisessa elämässä on meneillään ihmeitä  ja onnenhippusia. Niistä lisää! =D

Kuinka tehdään soittimelle Hallaa?

Kerroinkin yhdessä postauksessa, että rakas bassoni on päässyt huoltoon, koska tiputin sen lattialle. EQ-potikka oli vääntynyt ja jumittunut ja pari alinta kieltä rupesi rämisemään pahasti. Koska asun Keuruulla, rakas veljeni otti asiakseen kuljettaa bassoni soitinhuoltoon Halla custom instrumentsille, eli tänne. Basso oli siellä aiemmin perushuollossa Aurinkomusiikin kautta ja tyytyväisenä asiakkaana pyysin viemään bassoni tälläkertaa suoraan Hallaan. 

Veljeltä tuli Keuruulle tekstari: Se soitinhuolto on Bandidoksen talossa ja soitinhuoltaja isoo pitkätukkaanen partasuu!  =D Jaahas, vai sillä tavalla! =D

Bassoa hakiessa selvisi, että talossa on Bandidoksen lisäksi useampi muukin liike, sekä koirakoulu Pikku Hyrrä, jonka ovesta nuoria tyttöjä lappasi edestakaisin lemmikkiensä kanssa. Eivätkä ne todellakaan näyttäneet siltä että olisivat aikeissa ryöstää lähimmän kennelin. ;) Soitinhuollolla oli pyöräkerhon kanssa aivan yhtä vähän tekemistä.

Soitinhuollon ovella tuli vastaan tällainen rakkauspakkaus, nimeltään Hilda ja sekä Hallan omistaja Ville Mattila.

Sisällä oli kunnon pajatunnelma!

Sormin soittaessa mulla on ollut ongelmia saada riittävän tiukka soittotatsi ilman että alimmat kielet rämisevät liikaa. Viimeksi Ville ehdotti vireen nostamista kokosävelaskeleella. Se vähintäänkin puolitti ongelman ja olen ollut erittäin tyytyväinen!

Tällä kertaa huollossa selvisi, että vääntyneen potikan ja rämisevien kielien lisäksi myös sisuskaluissa oli vikaa; toinen esivahvistin oli rikki ja nypättiin tarpeettomana pois . Alkuperäiset sisuskalut vaihdettiin uusiin, soittimessa on nyt samat aktiivimikrofonit ja upouudet passiivisähköt, eli jazz-basson sähköt. Vanha kunnon K5 ansaitsi myös nauhahionnan.

Sisällä riitti ihmeteltävää tuikitavalliselle muusikolle, joka on käynyt yläasteella rättikässän. Esimerkiksi viereisen jättimööpelin nimi oli pieni pylväsporakone. Nimitys selittyi, kun viereisestä huoneesta löytyi sama miehen korkuisena...

Pajalla oli menossa varmaan toistakymmentä projektia; seinillä roikkui valmiita ja puolivalmiita kitaroita, kauloja, työvälineitä ja tunnistamattomia (mutta onneksi ei sentään lentäviä) esineitä.

Tässä pari lähikuvaa!

Tässä on tekeillä kunnon kultastripet.
"Vedetään vauhtiraidat, niin kulkee kovempaa!" =)

Pahiskitara!

Koivukaula ja runko työn alla. Kaula lämpökäsiteltyä koivua, body lämpökäsiteltyä leppää loimuvaahterakannella. Oli meinaan kevyet! Kyllä noiden kanssa kelpais riehua.

Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin tämä puukalikka.

Ville soittelee puuta. On hymy herkässä! =)

Se nimittäin soi! Se oli jotain aivan uskomatonta! Puu soi kevyesti koputtelemalla niin selkeitä säveliä, että niiden korkeudet pystyi laulamaan. Olin aivan mykistynyt. Tai no, en aivan: mieleen tuli tietysti heti monta kysymystä!

Ville, mitä ihmettä tuo puu oikein on ja mistä sitä saa?

-Noo, kun kymmenen kuutiota käy läpi, niin aina sieltä joku helmi löytyy. Tämä on musikaalista puuta! Puu on laadultaan afrikkalaista khaya-mahonkia. Kyllä tästä kelpaa rakentaa soittimia. 

Mikä puu toimii soittimessa parhaiten?

-Se riippuu siitä minkälaista saundia haetaan: Esim kermaisen Lead-kitaran saa tekemällä Les Paul -tyyppisen soittimen, jossa on mahonkikaula ja mahonkibody ja vaahterakansi. Les Paulhan on vain muoto, mutta tällaiseen saundiin tarvitaan nimenomaan raskaampi soitin.

- ACDC-soundia saa esim. laittamalla kaulaa enemmän omalle painolleen: kaula soi enemmän itsekseen ja body on ohennettu tai kevyt. Syttyy nopeasti ja voimakkaasti; voimakas aluke hiipuu nopeasti, mutta sointi on pitkä.

Les Paul- tyyppinen custom-kitara. Soittaja toivoo mureaa soundia, joten tähän tehdään ylipitkä kaula, että matalimmatkin kielet jaksavat kunnolla jyristä.

Ville soittelee omaa kitaraansa.

Miltä kuulostaa soivasta puusta tehty soitin?

Even välikommentti: Olin sen verran onnekkaassa asemassa, että pääsin itse kuulemaan! En ehkä olisi uskonut jos joku olisi sanonut, että sähkis ilman sähköjä voi soida pitkään, kauniisti ja helisten.Tällaista en todellakaan ollut ennen kuullut. Ja kun soittimen pisti sähköihin, potikoita ei juuri tarvinnut väännellä; saundi oli jo valmiiksi hyvä.

-Hyvästä puusta tehty soitin on dynaaminen: kovaa lyödessä se soi kovaa ja pehmeästi soittamalla kevyesti ja hennosti.

Minkälaisista kitaroista itse pidät ja minkälaisia teet? Millainen on hyvä kitara?

-Soitin on silloin hyvä, kun se soittajansa mielestä kuulostaa, tuntuu ja näyttää hyvältä.

-Koitan tehdä blues ja rock-soittimia eli mahdollisimman dynaamisia soittimia jotka soi avoimesti ja selkeästi. Tällä hetkellä oon ihastunut omaan V-kitaraani, jossa on vähän pidennetty sointipituus. Se soi hyvin pitkälti sg-tyylisesti ja on mukava kannatella seisten soittaessa.

-Vaihdan soitinta aina saunditoiveiden mukaisesti. Junttausbiiseihin otetaan soitin jossa on tiukka alapää, lentävään rokkibiisiin valitaan ilmava ja heleä saundi, ja sitten sellainen puolikireä menee stratocaster-tyyppisillä soittimilla. Sen saundi on inasen nasaali ja takakireä. Jos halutaan esim yber-country-tyylistä saundia, se soitetaan telecasterilla jossa on vaahterakaula ja saarnibody.

Koristeupotuksia Les Paulin kääntöpuolella

Koska Halla on perustettu? Miten päädyit perustamaan tämän yrityksen?

-Halla custom instruments on perustettu v.2008. Päädyin perustamaan yrityksen, koska tällä alalla ei juuri ole töitä tarjolla. Halusin tehdä nimenomaan tätä,vaikka olen myös ”oikeissa” töissä. Silleen tää oli helppo pistää pyörimään kun on tässä puuhassa niin helevetin hyvä! XD

Montako soitinta huollat vuodessa? Montako rakennat? =) Teetkö/huollatko muita soittimia kuin kitaroita? 
-Soittimia huolletaan 200-300 vuodesta riippuen, uusia soittimia rakennan 4-6. Uusien soittimen toimitusaika on vähän päälle puoli vuotta. Bassoja ja perinteisiä rock-soittimia huolletaan yhtälailla, mutta myös pystybassoja ja jopa viuluja on tullut kokeiltua! =D

Even kommentti: Huollosta päin menin basson kanssa suoraan studioon. Etukäteen olin kovastikin jännittänyt uutta saundia ja sitä miten kaikki sujuu. Pajalla käynnin jälkeen jännitys oli kuitenkin jo tiessään. Studiossa paljastui, että perussaundi on mukavan tiukka ja selkeä. Saatiin My End Leafiin aikas potkivat bassot! =D

Kiitos huollosta ja haastattelusta, Ville Mattila!

Naryan - My End Leaf

Naryanin uusin musiikkivideo My End Leaf on julkaistu 30.5.2014. Videon kokonaisuudessaan löydät tämän postauksen lopusta.

Tässä ylpeä tekijätiimi, Matti ja Lauri, poseeraamassa Pitkäniemen mielisairaalan käytävällä! My End Leaf on kaksikon kolmas Naryanille tekemä musavideo. Lauri on pitkälti vastuussa videon käsikirjoituksesta, kuten ennenkin.

Nappasin taiteilijan haastatteluun!

Onneksi olkoon hienosta musavideosta! 
-Kiitos! 
Pakollinen kysymys: miltä nyt tuntuu? 
-Ihan helpottunu olo! On hieno fiilis kun vihdoinkin saa luovuttaa työn valmiina yleisölle. Usein on vaikea päästää irti videoista. Niitä haluaisi hioa loputtomiin, mut sit jossain vaiheessa pitää tavallaan "luovuttaa" ja päätää että se on valmis. 
Olet saanut hyvää palautetta sekä videosta että biisistä. Tuliko videosta sellainen kuin toivoit? Entä sellainen kuin suunnittelit?
 -Kyllä tuli, sellainen kuin toivoinkin. Lopputulos ei kuitenkaan koskaan ole yks yhteen sen kanssa mitä on suunnitellut. Tavallaan voisi sanoa, että editoinnissa video vasta tehdään. 

Sitten videon syntyprosessiin! Koska aloititte tekemään tätä videota?
-Syskyllä 2013 aloitettiin kuvaamaan. Tietenkin videota on alettu suunnittelemaan jo aikaisemmin, mm. kuvauspaikat ja henkilöt oli mietitty etukäteen. Päähenkilön valinta oli sikäli helppo, että halusin siihen nuoren naishenkilön. Tytti oli luonnollinen valinta, hän on ennenkin esiintynyt meidän videoissa ja oli muutenkin juuri sopiva tähän rooliin! Tytti selviytyi hienosti ja teki kaikki mitä me sen päänmenoksi keksittiin! Välillä vähän säälittikin sen puolesta... ...mutta uskon että lopputulos on kaiken vaivan arvoinen. =)

Mistä sait idean tähän musavideoon?
-Biisi on tehty aikoinaan eräälle tärkeälle henkilölle. Lyriikat on kirjoittanut Matti Vähätalo, Naryanin edellinen basisti. Vaikka kaikki videon tapahtumat ovat fiktiivisiä, taustalla on kuitenkin aidon ihmisen tarina. Olen halunnut omistaa sekä biisin että videon tälle ihmiselle. 

Haluaisitko kertoa muutamalla sanalla videonteon etenemisestä? 
-Projekti oli mielenkiintoinen ja haastava. Me haluttiin Matin kanssa panostaa kaikkeen vielä entisiä videoitakin enemmän ja yrittää ylitää itsemme. 

Tietysti budjettilaskelmiakin täytyi tehdä.
Tämän videon budjetti oli huikeat 18,5 euroa,
joista suurin osa meni teippeihin.

-Aluks tietysti alettiin miettimään tarinaa ja siihen sopivia kuvauspaikkoja. Me pyrittiin siihen että tapahtumapaikat olis mahdollisimman synkkiä että ne sopis synkkään tarinaan ja että saatais niistä paikoista se hulluusvaikutelma tulemaan parhaiten esiin. 
-Kuviin haluttiin mielisairaalaympäristöä. Me päästiin kuvaamaan Pitkäniemen sairaalan vanhalle puolelle, joka on jo poistettu käytöstä. Itselleni kuvauspaikka oli tosi mielenkiintoinen, koska Pitkästäniemestä on aikaisemmin kuullut vain tarinoita. Ympäristö oli kyllä synkkä ja laitosmainen.

Videossa vilahtaa myös vanha autiotalo.
-Se on semmoinen talo, minne oon halunnu mennä käymään useasti kun ollaan ajettu siitä ohi ja katsoa jos löytyis jotain kuvattavaa. Yhtenä päivänä päätettiin Matin kanssa mennä paikan päälle: otettiin kamera mukaan ja alettiin kuvata kaikkea mitä siellä oli. Autiotaloa ei ole mitenkään lavastettu, vaan kaikki mitä videolla näkyy oli talossa oikeasti.-Myöhemmin kun juttelin vanhempieni kanssa selvisi että kyseinen autiotalo onkin meidän suvun vanha talo, mitä on myös aikoinaan sanottu Koveron taloksi. Käytän mielelläni videoissani itselle tärkeitä ja tuttuja paikkoja. Tämä osui sattumalta ihan hyvin! =) Myös mökkitie mikä videolla näkyy, on pappani tekemä. 

Kuvaaja työssään.

Tässä muita budjettisyöppöjä! Synkkään videoon tarvitaan ehdottomasti O'boyta. ;)

Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista.

-Verestä tuli ihan mieletön sotku! Kyllä meillä oli sen jälkeen siivoomista! Siirappia kaakaojauhetta, elintarvikeväriä…tahmeeta niinkuin voitte kuvitella. Lakanoilla ja vaatteissa ja lattioilla….


-Ohjeet veren tekoon ja hirttoköyden solmimiseen me ollaan katottu netistä.

-Jee, kiva siisti mustavalkoinen huone! Just tällaista mä oon aina halunnu!

-Juu-u, niin mäki!

Siis kukaan ei ikinä usko mitä mallit joutuu tekeen....

-Silleen aika synkkää ajatella, että hirttoköyden solmimista opastavalla youtube-videolla oli satojatuhansia klikkauksia. Tietysti voi toivoa, että jotkut muutkin ovat tarvinneet vain rekvisiittaa.


Nämä kuvat ovat Pitkäniemen vanhalta hautausmaalta. Sinne on haudattu entisiä potilaita. Näillä haudoilla ei paljon kukkia näy. Tunnelma on karmiva, osa kivistä on jo sammaleisen vanhoja. Näissä maisemissa on otettu myös yhdet Naryanin promokuvat!

Hautausmaan portti

Hmm, ollakko vai eikö olla..?

Minkälainen osuus Matilla on ollut tämän videon teossa? 
-Ollaan yhdessä kuvattu ja suunniteltu kuvauspaikat ja toteutettu kaikki kuvaukseen liittyvä. 
-Matin ja mun yhteistyöstä voisin sanoa, että meidän visiot ja yhteistyö toimii tosi hyvin yhteen. Olen tehnyt editoinnin kokonaan itse. Siinä on huomannu sen että molempien kuvaamia materiaaleja tarvitaan että videosta tulee mielenkiintoinen. Matilla on tosi hyvä visuaalinen näkemys ja aika erikoisiakin ideoita. Tai no, välillä ihan hullujakin ideoita! =D  Mulla tulee taas sellaisia, mitä tarinassa täytyy olla. Surullisen kauniit still-kuvat ovat enemmän omaa käsialaani.

Kiitos haastattelusta Lauri! 
Kiitos myös videosta koko kuvaustiimille. Tässä se on: My End Leaf