 |
| Tässä hieman lisää vinkkiä uteliaille: tsekkaa hihamerkki kuvan oikeassa ylälaidassa! |
Jostain syystä kävi kuitenkin niin, että veljesten tiet veivät aivan eri suuntiin. Poikien äiti Anne Kovero kertoo, että erilaisuus näkyi jo varhain:"Kyllä se näkyi jo lapsena, Antin kilpailuhenkisyys ja Laurin herkkyys. Antti halusi aina pelata ja erityisesti voittaa. Lauri taas viihtyi paljon myös yksistään omissa leikeissään."
Antti kävi koulut loppuun ja valmistui paperitekniikan insinööriksi, jatkoi urheiluharrastusta -tai oikeastaan elämäntapaa- ja päätyi pelaamaan rullakiekkoa SM-liigassa.
Lauri sensijaan... niin no, rakkaat blogini lukijat: Laurin te tiedättekin. Laurista tuli muusikko! =D
Antti Kovero, kuinka tässä näin kävi?
-Voin tunnustaa, että urheilu on täysin vieny mun sydämen ja saa mulle aina tosi hyvän olon. Lapsuudessa iskä vei pelaan pesistä kesällä ja jäkistä talvella. Isä tutustutti myös moniin muihin lajeihin ja mihin vaan se vei, aina tykkäsin siitä. Asuimme melko kaukana Ylöjärven -ja varsinkin Tampereen- keskustasta, joten vanhemmat kyyditsivät ja kannustivat todella paljon. Lopulta lentopallo kuitenkin kiellettiin kun harjoituksia alkoi olla joka päivä. =D
-Teini-ikäisenä touhu muuttui omaehtoisemmaksi ja vakavammaksi. Punttisali tuli mukaan kuvioihin jääkiekon takia: olin koko junnuikäni ollu kaikkein pienimpiä. Haaveilin jääkiekkoilijan ammatista ja aattelin että "tää on kontaktiurheilua ja jotain pitää tehdä!" Punttisaliharjoituksia ja lenkkeilyä tulikin sitten tehtyä joka päivä.
-Isä sanoi, että jos et halua mennä kesätöihin, niin urheile! Niin todella teinkin; treenit oli pitkään 12 kertaa viikossa. Lähdin aina mielelläni lenkille ja salille, vaikka treenasinkin tosissani. Tosin enää ei tartte räntäsataeessa juosta, silloin kyllä juoksin! Sillain touhu on muuttunu aikuisikää myöten, että nykyään teen sitä mikä on kivaa.
-Sille tielle jäin. Se on addiktoivaa, oon saanu siitä hyvän olon. Se tunne mikä tulee vaikkapa punttisalin tai lenkin jälkeen on kuin oma huumeeni. Hyvä fiilis!
Miten päädyit rullakiekon pariin?
-Lätkän ammattilaisuus jäi, se on pitkä tarina. Rullakiekko tuli kuvioihin vuonna 2000. Oon nyt 14 vuotta pelannu tätä lajia. Se on pitkä aika, kun ottaa huomioon että rullakiekko rantautui Suomeen vasta 1995-96. Aluksi pelasin lajia jääkiekon rinnalla. Huomasin heti ekana vuonna pärjääväni, ja aloin tykätä rullakiekosta saman tien.
-Aluksi pelasin Tampereen aluesarjaa Ylöjärven Rolling Ratsissa. 2006 Jussi Puuska perusti Pahalammen rullakiekkojoukkueen samannimisen harrastejäkisjoukkueen rinnalle. Joukkue tosin jäi sinä vuonna SM-liigassa viimeiselle sijalle. Itse olin vuoden 2006 Australiassa. Pelasin rullakiekkoa sielläkin. Itseasiassa olen ollut mukana voittamassa rullakiekon Australian mestaruuden! Kun palasin Suomeen, Jussi Puuska otti yhteyttä. Hän oli alkanut koota uudelleen Pahalammen rivejä Tampereen aluesarjan lahjakkaimmista pelaajista. Hän kysyi, lähtisinkö pelaamaan Pahalammen paidassa SM-liigaan 2007. Sinä vuonna Pahalammelle tuli SM-hopeaa ja jo seuraavana vuonna kaappasimme SM-kultaa! 2009 toi hopeaa, mutta Pahalampi voitti kultaa jälleen 2010 ja 2013!
Olet urheilun lisäksi myös opiskellut ja ollut aktiivisesti myös työelämässä. Mistä kaikkeen on riittänyt aikaa?
-Pystyisin olemaan loppuelämäni vähän niinkuin veljeni, mutta tekisin vaan eri asioita. Kaikki työt, koulut, yms on hoidettu aina urheilun ehdoilla, vaikka menestys niissäkin on ollut hyvä. Oon laiskempi lukeen mut punttisalilla en oo laiska kyllä yhtään! Yleensä työnantajat suhtautuu urheiluun tosi myönteisesti ja ovat esim mahdollistaneet sen että pääsen peleihin. Tällä hetkellä urheilen pari kertaa päivässä ja myös oman kodin remontti pitää kiireisenä. Nyt on menossa rullakiekon finaaliviikko joten valmistaudun peleihin.
Antti on ollut Naryanin enemmän tai vähemmän virallinen manazeri siitä asti kun bändi alkoi aktiivisesti keikkailemaan 2009. Antti on myös vahvasti vaikuttanut siihen, että Naryanin treenikämppä aikoinaan rakennettiin veljesten lapsuudenkodin autotallin siipeen. Lauri kertoo: "Asiaa jahkattiin pitkään, sillä olishan treeniksen rakentaminen ollut aika iso projekti. Jossain vaiheessa Antti otti lekan käteen ja löi seinään reiän. Siitä ei enää ollut paluuta! =D"
Molemminpuolinen avunanto ei siis ole ollut vierasta ennenkään; tälläkertaa kuningasidea kuitenkin syttyi ensimmäisenä Antin päässä. Antti kertoo: Meillä ei ollu omaa maalilaulua. Ärsytti että se saatto vaihtua kausittain tai jopa kauden aikana. Aattelin että meillä kuuluu olla! Käsittääkseni esim hitti "Poika saunoo" on tehty alunperin jollekkin salibandy-joukkueelle Jyväskylässä. Aattelin että perhana, mulla on veli niin s*****a, saa tehdä mulle kyllä maalilaulun.
Antti tilasi veljeltään menevän biisin, joka kertoo siitä, että koskaan ei anneta periksi. Ajatus maalilaulusta oli muhinut myös Laurin päässä jo pidempään, joten kun pyyntö tuli, oli bändi valmiina. Naryan sorvaili maalilaulun rallista, joka on saanut alkunsa Laurin ja Daven päämäärättömän hullusta treenikämppäjamittelusta. Pikkuhiljaa tiukka riffi alkoi muotoutua ja biisi käytiin vetämässä purkkiin tutulla Mikon studiolla Ylöjärvellä keväällä 2013.
Mikä rullakiekossa on parasta?
-Siisteintä on tietysti voittaa mutta kaikessa urheilussa on kiva voittaa! Ehkä rullakiekossa siisteintä on pelata jääkiekkoammattilaisten kanssa. Saa pelata ihmisten kanssa jotka on aidosti hyviä siinä työssä. Joukkueeseemme kuuluu monia kovia pelaajia, kuten esimerkiksi Jori Lehterä. Vaikka en vertaakkaan itseäni tällaisiin maailmalla miljoonia tekeviin huippuammattilaisiin, on mahtavaa huomata että pystyy pelaamaan heidän kanssaan samassa joukkueessa ja pärjäämään.
Maalilaulu osoittautui oikein hyväksi ideaksi. Millainen fiilis sinulle jäi siitä?
Onhan se ollu tosi kivaa, että oon saanu yhdistettyä omaan rakkaaseen lajiin myös oman rakkaan veljeni harrastuksen. Ja sit jos oon saanu autettua veljeäni viemään hänen rakkaudella tekemäänsä musiikkia eteenpäin, niin vielä parempi. Tässä käytetään molempien taitoja hyväksi ja yhdistetään voimamme!
Antti kävi koulut loppuun ja valmistui paperitekniikan insinööriksi, jatkoi urheiluharrastusta -tai oikeastaan elämäntapaa- ja päätyi pelaamaan rullakiekkoa SM-liigassa.
Antti Kovero, kuinka tässä näin kävi?
-Voin tunnustaa, että urheilu on täysin vieny mun sydämen ja saa mulle aina tosi hyvän olon. Lapsuudessa iskä vei pelaan pesistä kesällä ja jäkistä talvella. Isä tutustutti myös moniin muihin lajeihin ja mihin vaan se vei, aina tykkäsin siitä. Asuimme melko kaukana Ylöjärven -ja varsinkin Tampereen- keskustasta, joten vanhemmat kyyditsivät ja kannustivat todella paljon. Lopulta lentopallo kuitenkin kiellettiin kun harjoituksia alkoi olla joka päivä. =D
-Teini-ikäisenä touhu muuttui omaehtoisemmaksi ja vakavammaksi. Punttisali tuli mukaan kuvioihin jääkiekon takia: olin koko junnuikäni ollu kaikkein pienimpiä. Haaveilin jääkiekkoilijan ammatista ja aattelin että "tää on kontaktiurheilua ja jotain pitää tehdä!" Punttisaliharjoituksia ja lenkkeilyä tulikin sitten tehtyä joka päivä.
-Isä sanoi, että jos et halua mennä kesätöihin, niin urheile! Niin todella teinkin; treenit oli pitkään 12 kertaa viikossa. Lähdin aina mielelläni lenkille ja salille, vaikka treenasinkin tosissani. Tosin enää ei tartte räntäsataeessa juosta, silloin kyllä juoksin! Sillain touhu on muuttunu aikuisikää myöten, että nykyään teen sitä mikä on kivaa.
-Sille tielle jäin. Se on addiktoivaa, oon saanu siitä hyvän olon. Se tunne mikä tulee vaikkapa punttisalin tai lenkin jälkeen on kuin oma huumeeni. Hyvä fiilis!
Miten päädyit rullakiekon pariin?
-Lätkän ammattilaisuus jäi, se on pitkä tarina. Rullakiekko tuli kuvioihin vuonna 2000. Oon nyt 14 vuotta pelannu tätä lajia. Se on pitkä aika, kun ottaa huomioon että rullakiekko rantautui Suomeen vasta 1995-96. Aluksi pelasin lajia jääkiekon rinnalla. Huomasin heti ekana vuonna pärjääväni, ja aloin tykätä rullakiekosta saman tien.
-Aluksi pelasin Tampereen aluesarjaa Ylöjärven Rolling Ratsissa. 2006 Jussi Puuska perusti Pahalammen rullakiekkojoukkueen samannimisen harrastejäkisjoukkueen rinnalle. Joukkue tosin jäi sinä vuonna SM-liigassa viimeiselle sijalle. Itse olin vuoden 2006 Australiassa. Pelasin rullakiekkoa sielläkin. Itseasiassa olen ollut mukana voittamassa rullakiekon Australian mestaruuden! Kun palasin Suomeen, Jussi Puuska otti yhteyttä. Hän oli alkanut koota uudelleen Pahalammen rivejä Tampereen aluesarjan lahjakkaimmista pelaajista. Hän kysyi, lähtisinkö pelaamaan Pahalammen paidassa SM-liigaan 2007. Sinä vuonna Pahalammelle tuli SM-hopeaa ja jo seuraavana vuonna kaappasimme SM-kultaa! 2009 toi hopeaa, mutta Pahalampi voitti kultaa jälleen 2010 ja 2013!
 |
| Suomenmestarit! |
-Pystyisin olemaan loppuelämäni vähän niinkuin veljeni, mutta tekisin vaan eri asioita. Kaikki työt, koulut, yms on hoidettu aina urheilun ehdoilla, vaikka menestys niissäkin on ollut hyvä. Oon laiskempi lukeen mut punttisalilla en oo laiska kyllä yhtään! Yleensä työnantajat suhtautuu urheiluun tosi myönteisesti ja ovat esim mahdollistaneet sen että pääsen peleihin. Tällä hetkellä urheilen pari kertaa päivässä ja myös oman kodin remontti pitää kiireisenä. Nyt on menossa rullakiekon finaaliviikko joten valmistaudun peleihin.
 |
| Tässä meitsit levynjulkkareissa 2013 matkimassa rullakiekon suomenmestareiden tyyliä. Pitäähän noin kovaa porukkaa nyt vähän ihailla! =D |
Molemminpuolinen avunanto ei siis ole ollut vierasta ennenkään; tälläkertaa kuningasidea kuitenkin syttyi ensimmäisenä Antin päässä. Antti kertoo: Meillä ei ollu omaa maalilaulua. Ärsytti että se saatto vaihtua kausittain tai jopa kauden aikana. Aattelin että meillä kuuluu olla! Käsittääkseni esim hitti "Poika saunoo" on tehty alunperin jollekkin salibandy-joukkueelle Jyväskylässä. Aattelin että perhana, mulla on veli niin s*****a, saa tehdä mulle kyllä maalilaulun.
Antti tilasi veljeltään menevän biisin, joka kertoo siitä, että koskaan ei anneta periksi. Ajatus maalilaulusta oli muhinut myös Laurin päässä jo pidempään, joten kun pyyntö tuli, oli bändi valmiina. Naryan sorvaili maalilaulun rallista, joka on saanut alkunsa Laurin ja Daven päämäärättömän hullusta treenikämppäjamittelusta. Pikkuhiljaa tiukka riffi alkoi muotoutua ja biisi käytiin vetämässä purkkiin tutulla Mikon studiolla Ylöjärvellä keväällä 2013.
 | ||
Face me! XD Mustissa bändin pojat Raino, Ville ja Lauri. Pahalammen edustajana studiossa vieraili joukkueen maalivahti Sasu Hovi, se ainut ei-musta... Pitihän biisiin saada aitoa kiekkoenergiaa!
Sasu on ammattijääkiekkoilija, joka on pelannut viimeksi Tsekeissä. Hän on ollut maalivahtina myös Slovakiassa ja puhuu kumpaakin kieltä. Sasulla on myös pieni sivubisnes: hän omistaa paitafirman joka on tehnyt mm. Pahalammen pelipaidat! Pahalampi on Sasulle harrastus, jossa fiilistä haetaan seuraavaa kautta varten. Ammattilaisjääkiekossa pelataan myös rahasta ja onnistumisen pakko saattaa olla painostavakin. Rullakiekossa saa ottaa vähän rennommin. Ensimmäisen kerran Until the End soi Pahalammen pelissä maalia juhlistamassa heti kauden ekassa kotipelissä Tampereen Hakametsän kakkoshallissa 2013. Kausi oli voittoisa, pahalampi pokkasi peräti kolmannen suomenmestaruutensa! Maalilaulukin sai siinä sivussa kiitettävästi soittokertoja pitkin kautta, kun verkko helisi voittajajoukkueelle sopivaan tahtiin. 
Antti kertoo, että biisi on saanut soittokertoja myös ulkomailla.
-Se on soinu myös Saksassa. Oltiin 2013 syksyllä sielä pelireissulla. Vein biisin mukanani paikalliselle dj:lle. Tilasin, että aina kun Pahalampi tekee maalin, olisitteko ystävällisiä ja soittaisitte tätä? Tänä syksynä mennään Englantiin ja aion pyytää samaa sielläkin.
-Biisi on tuonut meille onnea! Sillä ei oo hävitty, vaan voitettu mestaruus! Nytkin ollaan finaaleissa ja biisi on edelleen käytössä. Ennustaa ei toki voi, mutta viimeistään lauantaina on selvillä kuka on rullakiekon Suomenmestari 2014.
Keskiviikkona 2.7.2014 on ensimäinen finaalipeli. Kaksi parasta joukkuetta pelaavat toisiaan vastaan . Kaksi voittoa tuo kultamitalin. Tarvittaessa pelataan kolme kertaa. Paikallisvastustaja Koovee on sama kuin viime vuonna oli finaalissa.
-Mielestäni 2 rullakiekon parasta joukkuetta kohtaa finaaleissa, kertoo Antti. Perjantaina finaaliottelut jatkuvat ja lauantaina pelataan, jos tarvetta on. Kaikki pelit pelataan Haka kakkosessa, sekä vieras- että kotipelit, koska Koovee pelaa samassa hallissa. Perjantaina on Pahalammen kotipeli, joten maalilaulua pääsee kuulemaan ainakin silloin.
Antti, millaisin tunnelmin olet menossa kohti finaalipelejä? Lisääkö paineita pelata tuttuja pelaajia vastaan?
-Tunnen Kooveesta kaikki ja oon pelannu lukuisia kertoja heitä vastaan, se ei lisää paineita yhtään. On kiva pelata heitä vastaan koska ne meidän pelit on ollu tiukkoja. Yleisölle on siis ainakin jännitystä luvassa! Viime vuonnahan oli katsomo täynnä ja uskon että niin on tänäkin vuonna.
|
-Siisteintä on tietysti voittaa mutta kaikessa urheilussa on kiva voittaa! Ehkä rullakiekossa siisteintä on pelata jääkiekkoammattilaisten kanssa. Saa pelata ihmisten kanssa jotka on aidosti hyviä siinä työssä. Joukkueeseemme kuuluu monia kovia pelaajia, kuten esimerkiksi Jori Lehterä. Vaikka en vertaakkaan itseäni tällaisiin maailmalla miljoonia tekeviin huippuammattilaisiin, on mahtavaa huomata että pystyy pelaamaan heidän kanssaan samassa joukkueessa ja pärjäämään.
Maalilaulu osoittautui oikein hyväksi ideaksi. Millainen fiilis sinulle jäi siitä?
Onhan se ollu tosi kivaa, että oon saanu yhdistettyä omaan rakkaaseen lajiin myös oman rakkaan veljeni harrastuksen. Ja sit jos oon saanu autettua veljeäni viemään hänen rakkaudella tekemäänsä musiikkia eteenpäin, niin vielä parempi. Tässä käytetään molempien taitoja hyväksi ja yhdistetään voimamme!
 |
| Antti ja Lauri Kovero |
Pääset kuuntelemaan Pahalammen maalilaulun tästä.
Naryan toivottaa onnea finaaleihin!
