Bändiesittely: Raino

Ensimmäisenä esittelyvuorossa on bändin soolokitarasankari Raino Ketola. Koska bändin pojat ovat kummasti vähäpuheisempia kuin itse olen, otan vapauden esitellä heitä haastattelun lisäksi myös havainnollistavalla kuvalla. ;)

Huomioi seuraavat yksityiskohdat:

• Leijonanharja: Hiukset joita miehet kadehtivat ja naiset palvovat.
• T-paita, joka ei ole musta: Epätoivoinen yritys sulautua tavisten joukkoon; onhan miehellä päivätyö.
• Saabin avaimet: Vaikka osalla muistakin on autot, se on useimmiten Raino jonka kyydissä kuljetaan treeneihin ja jonka autolla Tampereen keikkojen kalusto siirtyy edestakaisin treenikseltä lavalle. Oikeasti se on kyllä avaruuslaiva; on kaikkien fysiikan lakien vastaista että autoon mahtuu niin paljon tavaraa!!! Tai sitten Raino on vaan hyvä tetriksessä.
• Westone-kitaran sisältävä kotelo. Aina aina aina Rainon kitara on tsekattu parissa minuutissa ja miksaajat antavat saundeista ylistävää palautetta.
• Älykkö-lasit: Vaikka niitä Westoneita on monta, lukemattomista ei voi Rainon kohdalla puhua. Rainon maailmassa ei nimittäin ole mitään lukematonta vaan kaikki on tarkassa järjestyksessä! Jos joku muistaa puhelinnumerosi ulkoa, se on Raino. "Numerot on mun kavereita!"
• Jalat, jotka eivät koskaan pysähdy. Kun muu bändi alkaa vasta puhua, että jotain pitäis tehdä, vaikkapa roudata tai myydä keikkaa, yleensä Raino sanoo että on jo hoitanut asian.
• Niittitennarit paljastavat todellisen luonteen...!!!

Sitten viralliseen haastatteluun! =)

Nimi: Raino Ketola

Instrumentti Naryanissa: Pääasiassa kitara

Soitatko muita soittimia?: Joskus jotain huuliharppua tai saksofonia, jos säkä käy. Yritän epätoivoisesti myös usein saada mikrofonin lavalle eteeni, niin voin huudella mikkiin epävireisiä taustalauluja. Bändin ulkopuolella salaa hamstraan kaikenlaisia muitakin soittimia ja yritän saada niistä jotakin lähellekään järjellistä ulos. Viimeksi jotenkin luokseni eksyi haitari, joka nyt pitäisi avata ja saattaa soittokuntoon ja sen jälkeen kokeilla, josko sillä vois jotain soittakin.

Mitä muuta teet bändissä?: 

Kaikkea kurjaa kirjallista ja teknistä. Keikkojen metsästystä, nettisivujen ylläpitoa ym. Bändihän pyörii yhdistyksen avulla ja käytännössä kaikki yhdistyksen juridinen, taloudellinen ja muu-nen pyörittäminen on jäänyt mulle. 

Miksi ihmeessä?: 

Ihmettelen sitä kyllä joskus itsekin. 11 minuutin keskittymiskyvyllä on kuitenkin aika vaikea tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan, joten ehkä se helpottaa itseenikin jollain tapaa. Ja pitäähän sitä jotenkin yrittää olla hyödyksi.

Mikä saa sinut raahautumaan Sorvajärven pusikoihin viikko toisensa jälkeen?: 

Rakkaus musiikkiin. Sitä paitsi Sorvajärvi on ehkä paras reenipaikka ikinä. Voi soittaa milloin vain, kuinka lujaa vain ja kaikki mahdolliset fasiliteetit on kunnossa. Eikä onneksi tarvii jakaa kämppää minkään toisen bändin kanssa. Heh... Eivätkä kitaran kielet ruostu kahdessa viikossa käyttökelvottomiksi, kuten vanhan bändini kanssa reenatessa entisessä teurastamossa.

Mitä teet silloin kun et ole bänditouhuissa: 

Pyrin maksimoimaan ajan, jolloin en tee mitään... Ei vaan, oikeasti kuulun Naryanista siihen osaan , jolla on bändin lisäksi myös palkkatyö. Ja tavallaanhan bänditouhut kulkevat aina mukana, kun kyllä niitä miettii mielessään muuallakin kuin reeneissä tai keikoilla.

Kerro itsestäsi jokin mielenkiintoinen yksityiskohta!:

Taidan omistaa suomen suurimman Westone-kokoelman. Merkin kitaroita minulla on kymmenen ja lisäksi yksi Westone-basso.

Kiitos haastattelusta Raino!

Aivan tavallinen ulkomaankeikka

Olemme sen verran Ylöjärveläinen orkesteri, että Tamperetta kauempana olevia keikkoja sanotaan aina ulkomaankeikoiksi. En muista kuka tavan on aloittanut, mutta epäilen Saulia, Naryanin ensimmäistä kosketinsoittajaa, jonka pipossa luki ”kasvata omat perunasi”.

2010 ja 2011 Naryan teki parikymmentä keikkaa vuodessa. Tahti oli sopiva ja kaikille mieleinen; suunnilleen joka toinen viikonloppu oltiin reissunpäällä.

Eräänä epäonnisena sunnuntaina mulla oli kuitenkin tavallista enemmän koulutöitä rästissä ja tulin ihmetelleeksi mihinkä se kaikki aika oikein menee. Joten tässä se nyt on, hyvät naiset ja herrat! Aivan tavallisen ulkomaankeikan aikataulu vuodelta 2011.

Keikkaa edeltävällä viikolla piti tietenkin soitella porukalla parit treenit, á n.5tuntia. Meidän treenis on Takamaan takana, eli ei ihan naapurissa Tampereen Nekalasta katsottuna. Sinne ei ajeta tunniksi.

         Normaali keikkapäivä (tai no, päivä ja päivä...):

· 11.00 Univelkainen sävellysopiskelija E.Vilpakka herää kiukkuisena herätyskelloon. Ohjelmassa normi aamutoimet leppoisaan tahtiin; suihku, ruokaa ja hiustenlaitto jo vähän iltaa ennakoiden.

· 12.30 omat soittokamat, mekot, meikit, piuhat yms. kasaan ja kassiin.

· 13.00 taiteilija R.Ketola kaartaa pihaan. Lähtö kaupungista henkilöautolla hakemaan keikkabussia ja muusikkojen poimiminen kyytiin.

· 14.00 kamat roudataan treenikseltä bussiin jota peruuttelen sydän kylmänä ahtaassa autotallin pihassa viinimarjapuskia väistellen. Onneksi on bändillinen innokkaita suunnanhuitojia!  =D

· 15.00 lämppäribändin kamat roudataan niitten treenikseltä bussiin

· 15.30-18.00 ajetaan sinne minne ollaan menossa

· 18.00 olisi pitänyt olla perillä

· 18.00-18.30 pyörimistä järeällä keikkabussilla esim Hesan keskustassa perjantairuuhkassa etsimässä baaria ja sitä ovea mille bussi mahtuu/ mistä on lyhin roudata. Viimeistään tämän jälkeen ollaan jokseenkin aina aikataulusta myöhässä.

· 19.00 kamat on roudattu lavalle tunnin myöhässä ja miksaaja säätää kädet hikoillen PA:n kimpussa

· 19.30 eka bändi soundchekkaa mutta tulee ongelmia. Kukaan ei ehdi syömään.

· 20.00 Toisen bändin soundchekin piti loppua, mutta eka bändi chekkaa edelleen.

· 20.30 Väki on jo baarissa ja kaikkia hävettää. Toka bändi pääsee vihdoin lavalle ja kokeilee vaan että kaikista vahvistimista kuuluu joku ääni. Loput hoidetaan ekojen biisien kustannuksella/ aikana. Koska illan pääesiintyjä chekkaa aina ekana, tää on valitettavan usein lämppärien kohtalo.

· Kaikki hajaantuu pieniin porukoihin etsimään ruokaa/rauhallista tilaa missä meikata/laittaa hiukset/vaihtaa vaatteet, kukin omien kiireidensä mukaan. Rauhallista tilaa ei tietenkään ole, mutta toivossa on hyvä elää. Mekko vaihtuu yleensä baarin vessassa. Jos bäkkäri ylipäätään on, siellä ei ole vessaa ja jos on, se on paha. Joskus on ollut niin onnekkaasti aikaa että oon ehtiny Hesalaisen kaverin kanssa kahville baarin naapuriin.

· 22.30 lämppärin piti aloittaa, mutta baari haluaa että odotetaan vielä, koska väki ei ole ryypännyt tarpeeksi voittoa kassaan.

· 23.10 lämppäri aloittaa

· 00.10 pääesiintyjä aloittaa

· 01.40 pääesiintyjä lopettaa ja kaikki tuntevat kuolevansa nestehukkaan. Minä yritän suunnistaa juomaan naistenvessan hanasta ja pojat tiskille, mutta sitten tuleekin encore.

· 02.00 Kaikki ovat läähättäneet itsensä lavalta alas ja hajoilevat kuka missäkin.

· 02.10 Suurin osa pojista dokaa mutta bändien aktiivisimmat kitaristit kantavat jo kamoja autoon aiheuttaen muille syyllisyyttä. Mä lähden vaihtamaan mekkoa roudausvaatteisiin.

· 02.50 Kamat on autossa, ryyppävät pojat ovat pakotettuina kantaneet pari pientä salkkua ja myyneet muka kiireisinä levyjä. Ne aktiiviset kitarasankarit alkavat juomaan. Baarissa siis yhdet pikaiset, ja

· 03.00 Bussin kokka kohti kotia. Minä ajan. Takapenkki humaltuu pussikaljasta. Vieressäni istuu bändiin kuuluva oppisopimusroudari joka ei jaksa juoda, koska harrastaa kukkaisfilosofisempia keinoja. Hän kertoo paluumatkalla uuden luvun elämäntarinastaan.

· 03.10 Takapenkillä on viisi erilaista mielipidettä siitä, missäpäin on Mannerheiminkatu. Minulla ei ole yhtäkään, joten jumitamme keskelle risteystä. Maija lipuu hitaasti viereen, ja tiedustelee, että mikäs meillä on tilanne. Kuin taikaiskusta takapenkki hiljenee kolmeksikymmeneksi sekunniksi, ja saan kysellä rauhassa reittiohjeita. Pahaksi onneksi Mansku olisi näkynyt oikealla...

· 03.30-05.30 ainakin kaksi kusitaukoa metsänlaidalla ja yksi 24h huoltiskalla

· 5.30 kännisimpien muusikkojen tiputtelu kotiovilleen. Ajaminen kävelykykyisten kanssa treenikselle ja auton purku.

· 6.30 kokka kohti kaupunkia.

· 07.10 ajan bussilla Tammelan torin ohi ja näen kuinka mummot nauttivat kesäaamun kahvistaan ja vastapaistetuista letuista. Tiputan roudauksessa mukana olleet kotiin.

· 07.30 olen itse kotona ja parkkeeraan bussin omaan pihaan. Se on monesti siinä vaiheessa jo aika vaikeaa.

· 08.00 olen käynyt suihkussa ja nukahdan puolisoni viereen.

· 13.30 herään kiukkuisena herätyskelloon.

· 14.30 olen sen lämppäribändin treeniksellä taiteilija R.Ketolan kanssa ja he purkavat kamansa. Tai no, paikalle vaivautunut kaksi viidesosaa heidän bändistään purki heidän kamansa. ;) He eivät mahtuneet bussiin, joten olivat yöllä henkilöautolla jossain ihan muualla siihen aikaan kun olisi voinut purkaa.

· 15.30 Vuokrabussi ajetaan palautukseen.

· 16.30 taiteilija R.Ketola pudottaa mut henkilöautolla kotiin, vihdoin.

· Loppuilta kuluu harkitessa, pitäiskö ottaa päiväunet niin että jaksais tehdä jotain vai saako sitten unta yöllä. Kompromissiratkaisuna jäljellä olevat tunnit koomataan puolison kainalossa leffoja katsellen. Sinne se pari päivää sitten katosikin. Ihan jees.

Naryan

Naryan on melankolista,  melodista ja ehkä hieman taiteellistakin rokkia soittava suomalainen yhtye. Olemme keikkailleet aktiivisesti vuodesta 2009. Esikoislevymme julkaisimme toukokuussa 2013. Nämä ja paljon muuta mielenkiintoista ja tarpeellista tietoa löydät kotisivuiltamme, www.naryanband.com. Tämä blogi sen sijaan, tämä on omistettu turhuuksille! Tervetuloa kurkistamaan verhon taakse, bäkkäreiden tussilla koristeltuun maailmaan. =)

Blogia kirjoittaa Naryanin basisti, Eve, aina silloin kun lapsenhoidolta ennättää. Mukaan saattaa eksyä myös vähemmän rock-uskottavia sävyjä. ;) Vaikka kirjoitankin pääasiassa bändistämme, varoitan tässä vaiheessa, että mahdolliset sarkastiset kommenttini ovat aivan ikiomiani, eivätkä välttämättä edusta bändimme rakkaudella vaalimaa pikimustaa linjaa. Toisaalta, olenhan tunnetusti tyyni kuin meri talvella, joten kitarasankarit voivat rauhassa kuivata hikikarpalot pipojensa alta. Tässä blogissa pikimustaa on vain huumori.