Laikunlava 24.6.2014

Kiitos Tampere! =D
Tiistaina saatiin pitkästä aikaa soittaa kunnon sähkösettiveto! Kyllä jäi hyvä fiilis. Laikunlavan keikka oli myös eka uudella kokoonpanolla, joten sitä enemmän on aihetta paukutella henkseleitä: itse sanoisin, että Naryan kuulostaa nyt paremmalta kuin koskaan! Syksyn keikkoja vasta sovitaan, mutta jos missasit Laikunlavan, ainakin Dog's home avaa ovensa meille ja teille 4.10-14.

Kaikki blogitekstissä käytetyt kuvat: Anniina Kivistö / Eye Of The Sound, lämmin kiitos jälleen kerran! <3

Keikkahan ei tietenkään olisi keikka ilman pientä asiaankuuluvaa säätöä. Ville oli kipeänä, taas. MIstä ihmeestä se johtuu, että just laulajat poimii just h-hetkellä ne pahimmat virukset ja korvatulehdukset? No, puolikuuro kuumeinen sankari hoiti hommansa niin hienosti, että kukaan ei olisi siitä tiennyt ellei Raino olisi loppukeikasta paljastanut. Kyllä oli Ray-baneille käyttöä! ;)

Vielä mitä, ilmankin selvitään...!

Viulistit noin yleensäottaen ei tykkää huonosta säästä, kiitos soittimen, joka tunnetaan diivamaisesta pahastumisestaan aina kelin ollessa epäsuotuisa. Nonan uskollinen ystävä kiukutteli kylmänkosteaa kohteluaan siinä määrin, että Nona joutui tekemään töitä vähintään samanlaisella taisteluhengellä kuin Villekin...ja taas, sitä tuskin huomasi. Paitsi tietenkin soittaja itse ;D

"Voi ny prkl! Ny jos et soitin toimi niin väännän sulta niskat nurin!"

Itse keskityin olemaan onnellinen! Se tietty saattaa vähän sotia biisien tuskaisia tunnelmia vastaan, mutta ehkä kuitenkin ymmärrätte mitä tarkoitan. Lähtiessä Keuruulla oli taas täys hässäkkä päällä; muutto kesken ja pienellä silmätulehdus... Nyt olen täällä taas ja kumpikin äskenmainituista on jo voiton puolella.

Pieni tauko taisi todellakin tulla tarpeeseen, nimittäin keikkapäivänä kahden aikaan Raino soitti ja varmisteli että olenhan tulossa keikalle illalla. Olin ihan että jooooo, miten niin? Nona oli kuulemma huomannut senaamuisen face-päivitykseni, jossa mainostin keikan olevan vasta seuraavaana päivänä. Taisin olla hieman töttöröö! =D No, hyvä kun on bändi joka huolehtii tunnetusti hajamielisen basistinsa paikalle...

Mistähän saisin saman verran lisää hiuksia!?! Aina kun olen tylsistyneenä vaikka katuvaloissa, haaveilen että mulla olis polviin asti pitkät valtavan paksut peikonkiharat ja aina tulee parempi mieli!

Lauri keskittyi tapansa mukaan olemaan synkkä.

Keikasta noin ylipäätään jäi hurjan hyvä fiilis, parasta kaikessa oli kuitenkin yleisö. Olette parhaita! <3

Ps. Ihan joka soittajasta ei saatu kuvia nettiin tältä keikalta, joten täähän tarkoittaa vaan sitä, että mun pitää kirjoittaa teille bändiesittely Klasista ja Tuomaksesta mahdollisimman pian. ;)

Positiiviset!

Facessa kiertää tällä hetkellä positiivisuushaaste. Periaatteessa olen hieman ketjuviestiallerginen, mutta koska synkän bändimme kulisseissa on viimeaikoina tapahtunut niin paljon hyvää, päätin tarttua haasteeseen! Ps. Näitä ei sitten ole tulossa viitenä peräkkäisenä päivänä! X)

1) Meitä on seitsemän, oikeasti! Koko porukka kasassa ja homma alkaa pikkuhiljaa kulkemaan niin mehukkaasti, että huomisien treenien odotus aiheuttaa yli-innostuneita perhosia vatsanpohjaan.

2) Mukavat ihmiset. Voiko olla mahdollista, että ne seitsemän tulevat keskenään juttuun, tykkäävät riittävän samanlaisesta musiikista ja vielä osaavat soittaa?!? =D

3) Kesä. Ulkokeikat on ihan parhautta. Tervetuloa vaikkapa Laikunlavalle ti24.6!

4) Musavideot. On kiva kun ei tarvi jännittää, ei videoiden eikä promokuvien suhteen, että mitähän sieltä mahtaa tulla. Lauri on opetellu tekemään taidetta myös visuaalisella puolella.

5) Bändiläisten osaaminen. Raino saa keikkojen kaluston järjestelyyn liittyvää työtaakkaansa jakamaan Klasin, joka on musateknologian ammattilainen.

6) Jouset. I-ha-naa-aa-aaa että jousijuttuja ei enää tarvi "ulkoistaa" (eli teettää midi tyylikkääksi audioksi jollain ekspertillä) vaan ekspertit löytyy omasta bändistä! Tuomas saa orkesterit kuulostaan upeelta ja Nona on se tähtisolisti.

7) Treenis. Tästä pitää joskus kirjoittaa ihan oma postaus. Paikka on täydellinen ja Laurin äiti laittaa meille ruokaa. =) Toissakerralla taukoeväänä  tais olla ite tehtyjä hampurilaisia.

8) Bändiläisten ihanat tyttöystävät. <3 Voi että, mitä olis keikat ilman teitä! =D Kai tässä pikkuhiljaa tutustutaan paremmin..?

Ps. Myös bändiläisten henkilökohtaisessa elämässä on meneillään ihmeitä  ja onnenhippusia. Niistä lisää! =D

Kuinka tehdään soittimelle Hallaa?

Kerroinkin yhdessä postauksessa, että rakas bassoni on päässyt huoltoon, koska tiputin sen lattialle. EQ-potikka oli vääntynyt ja jumittunut ja pari alinta kieltä rupesi rämisemään pahasti. Koska asun Keuruulla, rakas veljeni otti asiakseen kuljettaa bassoni soitinhuoltoon Halla custom instrumentsille, eli tänne. Basso oli siellä aiemmin perushuollossa Aurinkomusiikin kautta ja tyytyväisenä asiakkaana pyysin viemään bassoni tälläkertaa suoraan Hallaan. 

Veljeltä tuli Keuruulle tekstari: Se soitinhuolto on Bandidoksen talossa ja soitinhuoltaja isoo pitkätukkaanen partasuu!  =D Jaahas, vai sillä tavalla! =D

Bassoa hakiessa selvisi, että talossa on Bandidoksen lisäksi useampi muukin liike, sekä koirakoulu Pikku Hyrrä, jonka ovesta nuoria tyttöjä lappasi edestakaisin lemmikkiensä kanssa. Eivätkä ne todellakaan näyttäneet siltä että olisivat aikeissa ryöstää lähimmän kennelin. ;) Soitinhuollolla oli pyöräkerhon kanssa aivan yhtä vähän tekemistä.

Soitinhuollon ovella tuli vastaan tällainen rakkauspakkaus, nimeltään Hilda ja sekä Hallan omistaja Ville Mattila.

Sisällä oli kunnon pajatunnelma!

Sormin soittaessa mulla on ollut ongelmia saada riittävän tiukka soittotatsi ilman että alimmat kielet rämisevät liikaa. Viimeksi Ville ehdotti vireen nostamista kokosävelaskeleella. Se vähintäänkin puolitti ongelman ja olen ollut erittäin tyytyväinen!

Tällä kertaa huollossa selvisi, että vääntyneen potikan ja rämisevien kielien lisäksi myös sisuskaluissa oli vikaa; toinen esivahvistin oli rikki ja nypättiin tarpeettomana pois . Alkuperäiset sisuskalut vaihdettiin uusiin, soittimessa on nyt samat aktiivimikrofonit ja upouudet passiivisähköt, eli jazz-basson sähköt. Vanha kunnon K5 ansaitsi myös nauhahionnan.

Sisällä riitti ihmeteltävää tuikitavalliselle muusikolle, joka on käynyt yläasteella rättikässän. Esimerkiksi viereisen jättimööpelin nimi oli pieni pylväsporakone. Nimitys selittyi, kun viereisestä huoneesta löytyi sama miehen korkuisena...

Pajalla oli menossa varmaan toistakymmentä projektia; seinillä roikkui valmiita ja puolivalmiita kitaroita, kauloja, työvälineitä ja tunnistamattomia (mutta onneksi ei sentään lentäviä) esineitä.

Tässä pari lähikuvaa!

Tässä on tekeillä kunnon kultastripet.
"Vedetään vauhtiraidat, niin kulkee kovempaa!" =)

Pahiskitara!

Koivukaula ja runko työn alla. Kaula lämpökäsiteltyä koivua, body lämpökäsiteltyä leppää loimuvaahterakannella. Oli meinaan kevyet! Kyllä noiden kanssa kelpais riehua.

Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin tämä puukalikka.

Ville soittelee puuta. On hymy herkässä! =)

Se nimittäin soi! Se oli jotain aivan uskomatonta! Puu soi kevyesti koputtelemalla niin selkeitä säveliä, että niiden korkeudet pystyi laulamaan. Olin aivan mykistynyt. Tai no, en aivan: mieleen tuli tietysti heti monta kysymystä!

Ville, mitä ihmettä tuo puu oikein on ja mistä sitä saa?

-Noo, kun kymmenen kuutiota käy läpi, niin aina sieltä joku helmi löytyy. Tämä on musikaalista puuta! Puu on laadultaan afrikkalaista khaya-mahonkia. Kyllä tästä kelpaa rakentaa soittimia. 

Mikä puu toimii soittimessa parhaiten?

-Se riippuu siitä minkälaista saundia haetaan: Esim kermaisen Lead-kitaran saa tekemällä Les Paul -tyyppisen soittimen, jossa on mahonkikaula ja mahonkibody ja vaahterakansi. Les Paulhan on vain muoto, mutta tällaiseen saundiin tarvitaan nimenomaan raskaampi soitin.

- ACDC-soundia saa esim. laittamalla kaulaa enemmän omalle painolleen: kaula soi enemmän itsekseen ja body on ohennettu tai kevyt. Syttyy nopeasti ja voimakkaasti; voimakas aluke hiipuu nopeasti, mutta sointi on pitkä.

Les Paul- tyyppinen custom-kitara. Soittaja toivoo mureaa soundia, joten tähän tehdään ylipitkä kaula, että matalimmatkin kielet jaksavat kunnolla jyristä.

Ville soittelee omaa kitaraansa.

Miltä kuulostaa soivasta puusta tehty soitin?

Even välikommentti: Olin sen verran onnekkaassa asemassa, että pääsin itse kuulemaan! En ehkä olisi uskonut jos joku olisi sanonut, että sähkis ilman sähköjä voi soida pitkään, kauniisti ja helisten.Tällaista en todellakaan ollut ennen kuullut. Ja kun soittimen pisti sähköihin, potikoita ei juuri tarvinnut väännellä; saundi oli jo valmiiksi hyvä.

-Hyvästä puusta tehty soitin on dynaaminen: kovaa lyödessä se soi kovaa ja pehmeästi soittamalla kevyesti ja hennosti.

Minkälaisista kitaroista itse pidät ja minkälaisia teet? Millainen on hyvä kitara?

-Soitin on silloin hyvä, kun se soittajansa mielestä kuulostaa, tuntuu ja näyttää hyvältä.

-Koitan tehdä blues ja rock-soittimia eli mahdollisimman dynaamisia soittimia jotka soi avoimesti ja selkeästi. Tällä hetkellä oon ihastunut omaan V-kitaraani, jossa on vähän pidennetty sointipituus. Se soi hyvin pitkälti sg-tyylisesti ja on mukava kannatella seisten soittaessa.

-Vaihdan soitinta aina saunditoiveiden mukaisesti. Junttausbiiseihin otetaan soitin jossa on tiukka alapää, lentävään rokkibiisiin valitaan ilmava ja heleä saundi, ja sitten sellainen puolikireä menee stratocaster-tyyppisillä soittimilla. Sen saundi on inasen nasaali ja takakireä. Jos halutaan esim yber-country-tyylistä saundia, se soitetaan telecasterilla jossa on vaahterakaula ja saarnibody.

Koristeupotuksia Les Paulin kääntöpuolella

Koska Halla on perustettu? Miten päädyit perustamaan tämän yrityksen?

-Halla custom instruments on perustettu v.2008. Päädyin perustamaan yrityksen, koska tällä alalla ei juuri ole töitä tarjolla. Halusin tehdä nimenomaan tätä,vaikka olen myös ”oikeissa” töissä. Silleen tää oli helppo pistää pyörimään kun on tässä puuhassa niin helevetin hyvä! XD

Montako soitinta huollat vuodessa? Montako rakennat? =) Teetkö/huollatko muita soittimia kuin kitaroita? 
-Soittimia huolletaan 200-300 vuodesta riippuen, uusia soittimia rakennan 4-6. Uusien soittimen toimitusaika on vähän päälle puoli vuotta. Bassoja ja perinteisiä rock-soittimia huolletaan yhtälailla, mutta myös pystybassoja ja jopa viuluja on tullut kokeiltua! =D

Even kommentti: Huollosta päin menin basson kanssa suoraan studioon. Etukäteen olin kovastikin jännittänyt uutta saundia ja sitä miten kaikki sujuu. Pajalla käynnin jälkeen jännitys oli kuitenkin jo tiessään. Studiossa paljastui, että perussaundi on mukavan tiukka ja selkeä. Saatiin My End Leafiin aikas potkivat bassot! =D

Kiitos huollosta ja haastattelusta, Ville Mattila!

Naryan - My End Leaf

Naryanin uusin musiikkivideo My End Leaf on julkaistu 30.5.2014. Videon kokonaisuudessaan löydät tämän postauksen lopusta.

Tässä ylpeä tekijätiimi, Matti ja Lauri, poseeraamassa Pitkäniemen mielisairaalan käytävällä! My End Leaf on kaksikon kolmas Naryanille tekemä musavideo. Lauri on pitkälti vastuussa videon käsikirjoituksesta, kuten ennenkin.

Nappasin taiteilijan haastatteluun!

Onneksi olkoon hienosta musavideosta! 
-Kiitos! 
Pakollinen kysymys: miltä nyt tuntuu? 
-Ihan helpottunu olo! On hieno fiilis kun vihdoinkin saa luovuttaa työn valmiina yleisölle. Usein on vaikea päästää irti videoista. Niitä haluaisi hioa loputtomiin, mut sit jossain vaiheessa pitää tavallaan "luovuttaa" ja päätää että se on valmis. 
Olet saanut hyvää palautetta sekä videosta että biisistä. Tuliko videosta sellainen kuin toivoit? Entä sellainen kuin suunnittelit?
 -Kyllä tuli, sellainen kuin toivoinkin. Lopputulos ei kuitenkaan koskaan ole yks yhteen sen kanssa mitä on suunnitellut. Tavallaan voisi sanoa, että editoinnissa video vasta tehdään. 

Sitten videon syntyprosessiin! Koska aloititte tekemään tätä videota?
-Syskyllä 2013 aloitettiin kuvaamaan. Tietenkin videota on alettu suunnittelemaan jo aikaisemmin, mm. kuvauspaikat ja henkilöt oli mietitty etukäteen. Päähenkilön valinta oli sikäli helppo, että halusin siihen nuoren naishenkilön. Tytti oli luonnollinen valinta, hän on ennenkin esiintynyt meidän videoissa ja oli muutenkin juuri sopiva tähän rooliin! Tytti selviytyi hienosti ja teki kaikki mitä me sen päänmenoksi keksittiin! Välillä vähän säälittikin sen puolesta... ...mutta uskon että lopputulos on kaiken vaivan arvoinen. =)

Mistä sait idean tähän musavideoon?
-Biisi on tehty aikoinaan eräälle tärkeälle henkilölle. Lyriikat on kirjoittanut Matti Vähätalo, Naryanin edellinen basisti. Vaikka kaikki videon tapahtumat ovat fiktiivisiä, taustalla on kuitenkin aidon ihmisen tarina. Olen halunnut omistaa sekä biisin että videon tälle ihmiselle. 

Haluaisitko kertoa muutamalla sanalla videonteon etenemisestä? 
-Projekti oli mielenkiintoinen ja haastava. Me haluttiin Matin kanssa panostaa kaikkeen vielä entisiä videoitakin enemmän ja yrittää ylitää itsemme. 

Tietysti budjettilaskelmiakin täytyi tehdä.
Tämän videon budjetti oli huikeat 18,5 euroa,
joista suurin osa meni teippeihin.

-Aluks tietysti alettiin miettimään tarinaa ja siihen sopivia kuvauspaikkoja. Me pyrittiin siihen että tapahtumapaikat olis mahdollisimman synkkiä että ne sopis synkkään tarinaan ja että saatais niistä paikoista se hulluusvaikutelma tulemaan parhaiten esiin. 
-Kuviin haluttiin mielisairaalaympäristöä. Me päästiin kuvaamaan Pitkäniemen sairaalan vanhalle puolelle, joka on jo poistettu käytöstä. Itselleni kuvauspaikka oli tosi mielenkiintoinen, koska Pitkästäniemestä on aikaisemmin kuullut vain tarinoita. Ympäristö oli kyllä synkkä ja laitosmainen.

Videossa vilahtaa myös vanha autiotalo.
-Se on semmoinen talo, minne oon halunnu mennä käymään useasti kun ollaan ajettu siitä ohi ja katsoa jos löytyis jotain kuvattavaa. Yhtenä päivänä päätettiin Matin kanssa mennä paikan päälle: otettiin kamera mukaan ja alettiin kuvata kaikkea mitä siellä oli. Autiotaloa ei ole mitenkään lavastettu, vaan kaikki mitä videolla näkyy oli talossa oikeasti.-Myöhemmin kun juttelin vanhempieni kanssa selvisi että kyseinen autiotalo onkin meidän suvun vanha talo, mitä on myös aikoinaan sanottu Koveron taloksi. Käytän mielelläni videoissani itselle tärkeitä ja tuttuja paikkoja. Tämä osui sattumalta ihan hyvin! =) Myös mökkitie mikä videolla näkyy, on pappani tekemä. 

Kuvaaja työssään.

Tässä muita budjettisyöppöjä! Synkkään videoon tarvitaan ehdottomasti O'boyta. ;)

Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista.

-Verestä tuli ihan mieletön sotku! Kyllä meillä oli sen jälkeen siivoomista! Siirappia kaakaojauhetta, elintarvikeväriä…tahmeeta niinkuin voitte kuvitella. Lakanoilla ja vaatteissa ja lattioilla….


-Ohjeet veren tekoon ja hirttoköyden solmimiseen me ollaan katottu netistä.

-Jee, kiva siisti mustavalkoinen huone! Just tällaista mä oon aina halunnu!

-Juu-u, niin mäki!

Siis kukaan ei ikinä usko mitä mallit joutuu tekeen....

-Silleen aika synkkää ajatella, että hirttoköyden solmimista opastavalla youtube-videolla oli satojatuhansia klikkauksia. Tietysti voi toivoa, että jotkut muutkin ovat tarvinneet vain rekvisiittaa.


Nämä kuvat ovat Pitkäniemen vanhalta hautausmaalta. Sinne on haudattu entisiä potilaita. Näillä haudoilla ei paljon kukkia näy. Tunnelma on karmiva, osa kivistä on jo sammaleisen vanhoja. Näissä maisemissa on otettu myös yhdet Naryanin promokuvat!

Hautausmaan portti

Hmm, ollakko vai eikö olla..?

Minkälainen osuus Matilla on ollut tämän videon teossa? 
-Ollaan yhdessä kuvattu ja suunniteltu kuvauspaikat ja toteutettu kaikki kuvaukseen liittyvä. 
-Matin ja mun yhteistyöstä voisin sanoa, että meidän visiot ja yhteistyö toimii tosi hyvin yhteen. Olen tehnyt editoinnin kokonaan itse. Siinä on huomannu sen että molempien kuvaamia materiaaleja tarvitaan että videosta tulee mielenkiintoinen. Matilla on tosi hyvä visuaalinen näkemys ja aika erikoisiakin ideoita. Tai no, välillä ihan hullujakin ideoita! =D  Mulla tulee taas sellaisia, mitä tarinassa täytyy olla. Surullisen kauniit still-kuvat ovat enemmän omaa käsialaani.

Kiitos haastattelusta Lauri! 
Kiitos myös videosta koko kuvaustiimille. Tässä se on: My End Leaf

Bändiesittely: Eveliina

Bändiesittelyt jatkuu. Tälläkertaa vuorossa - tadadadaatadaa! - minä!

Ja tässä taas muutama huomionarvoinen yksityiskohta:

• Hiukset: Pyrkimys valkoiseen, mutta basistin suureksi harmiksi blondiin päädytään. Välissä oli omanväristen hiusten hippikausi.Se oli täysin ja kokonaan seurausta puoliso-Onnin voimakkaasta kannustuksesta luonnollisuuteen... No, kukat kuihtui, rakkaus jäi ja tuli todettua, että retroilu ei ole mun juttu. ;)

• Pikkuhiljaa pyöristyvät ja pyöristyvät posket. Olen ehkä koko Tampereen vähiten rokkarin näköinen rokkari!

• Musta villatakki. Omistan näitä kolme, joten se ei ole aina se sama takki. Arkeen ja keikalle niitä valitaan reikäisyysjärjestyksesä. ;)

• Viisikielinen basso K5 jonka piti olla hyvä -ja onkin!- mutta yleensä siitä on aina jotain pikkuisen rempsallaan. Ikuinen korjausprojekti! Onneksi sitä varten on taitavia ihmisiä.

• Rakas pikku jarru. Myrsky 6/13 haluaisi päästä mukaan kaikkeen mitä äitikin tekee. Se onnistuu vaihtelevalla menestyksellä.

Mielestäni tää on ehkä pähein rokkikuva

mitä musta on otettu! =) 

Tampereen Yo-talo, 2010

Nimi: Eveliina Sydänlähde

Synttärit: 4.3.-85

Instrumentti Naryanissa: Basso, huilu, taustalaulu

Soitatko muita soittimia?: 

Vähän. Pianoa soitan sen verran, että sitä on livahtanut jopa Naryanin täyspitkälle! Kaikenlaisia kansanmusiikkisoittimia, kuten tinapillejä, panhuilua ja matalia puunokkiksia on tullut soiteltua lukioikäisenä. Silloin oli kova kansanmusiikkibuumi, Kaustisilla tuli käytyä parina kesänä soittelemassa irkkumusaa ja sensellaista. Kitaraa en soita, muuten kuin joskus leirinuotiolla. Lisäksi olen soittanut nuorempana fagottia!

Mitä muuta teet bändissä?:

Kirjoittelen jousisovitukset, blogin ja vien kaikkien hermot taukoamatomalla höpötyksellä.

Miksi ihmeessä?:

Ennen se (höpötys) oli Daven homma, mutta nyt kun hän on siirtynyt letkeämmän musiikin pariin, someone’s gotta do the job! Jousisovitusten kirjoitteluun saattaa vaikuttaa pahanlaatuinen musiikkinörttiys: mulla on klassisen musiikin säveltäjän koulutus.

Mikä saa sinut raahautumaan Sorvajärven pusikoihin viikko toisensa jälkeen?

No, sitä tässä on tullut itsekin mietittyä. Tuolla Keuruun pusikoissa kun hoitaa pikkupoikaa ja viettää aikansa pääasiassa muiden mammojen kanssa hiekkalaatikon laidalla istuskellen, kulttuuriero on melkoinen. Onneksi junassa on toista tuntia aikaa muistutella itseään, että muutakin elämää on olemassa. Ainut mikä pysyy on pusikko: metsästä tullaan ja metsään mennään, joskin Tampereen rautatieaseman kautta. ;)

/// No ei, ihan vakavasti ottaen, kyllä tää musiikki on sellaista, mitä ihan vilpittömästi haluan tehdä. Paljon vaikuttaa myös loistavan mukava bändiporukka!

Parasta keikkailussa?: 

Yleisö. Biiseissä on paljon omia, suuriakin tunteita. Aivan mahtava fiilis huomata, että joku pystyy samaistumaan niihin.

Mitä teet silloin kun et ole bänditouhuissa?:

Paiskon kissoja ikkunasta pihalle. Nyt kun on kesä, niillä on tapana hypätä pöydälle kerjäämään ulospääsyä. Todella raivostuttavaa!!! Onneksi naapurustossa jokseenkin kaikkien kissat ulkoilee, joten helpointa on vaan avata pöydän päällä oleva tuuletusikkuna ja sanoa heippa hetkeksi!

Kerro itsestäsi jokin mielenkiintoinen yksityiskohta!: 

Olen hypännyt kaksi kertaa elämässäni laskuvarjolla, enkä mitään tandemhyppyjä, vaan ihan ite! Kaikki aina kysyy, että oliko pelottavaa. Aloittelijoiden hypyissä on tosi hyvät turvasysteemit. Ihan oikeasti eniten jännitti se pääsenkö perille lentokentälle äitin (jo kuopatulla) rämisevällä ladalla. Tietty hieman villiä oli sekin, että kerhon kone oli just sen kesän huollossa. Varakone oli niin pieni että sieltä ei voinut hypätä! Piti mennä astinlaudan kautta roikkumaan siiven alla olevasta puomista niinku joku James Bond- ja sitten vaan päästää irti! Eipä siinä paljon vaihtoehtoja jäänytkään, kun ilmavirta oli niin hirveä. Aloittelijoita heitetään kilometristä. Itse leijaileminen oli tosi miellyttävää, ihan kuin purjehtimista! Ekassa alastulossani loppujarrutus tosin vähän epäonnistui, taisin tulla tantereeseen aika paljon reippaammalla nopeudella kuin teininä mopolla pensasaitaan...ei siitä sen enempää! ;) Sen verran hengissä selvisin, että halusin hypätä uudestaan parin viikon päästä. Suosittelen kaikille, joita Särkänniemi jo kyllästyttää. 

KIITOS!!! =)

Studiossa taas!

Huh, mikä ilma on ulkona! Jokseenkin yhtä täydellinen keli oli viikko sitten sunnuntaina, kun pakkasimme koko perheen autoon ja ajoimme Ylöjärvelle Mikon studioon äänittelemään puuttuvat bassot ja taustalaulut.
Tapahtui Keuruulla sunnuntaiaamuna klo.7.00.

-Äiti, herää jo!

-Äää, onks pakko!?!

-Joo. Isi sanoi että sun on noustava studioon ja että saan kiipeillä tässä ja pomppia ja maistella hiuksia just niin kauan että nouset.

Autossa saattoi olla hieman tavaraa!!! Mukana oli lapsiperheen yöpymistarvikkeet, mm. kaksi patjaa, joista vain toinen mahtui peräluukkuun.... lisäksi yksi lastenistuin kyytiläisineen, kaksi aikuista, lastenrattaat, Tampereen Kaukajärveltä kyytiin kiivennyt sähköbasso ja Tammelasta poimittu Lauri. En tiedä mahtoiko Lauria kaduttaa kun näki mustalaiskaravaanimme +28c helteessä. ;) Edellisenä päivänä oli nimittäin puhuttu puhelimessa että "joo, tuun yksin, ihan hyvin mahdut kyytiin!". Saatoin ehkä unohtaa ilmoittaa että mulla on sittenkin seuraa. =)

Kaukajärvestä selvittiin kahden pysähdyksen taktiikalla: Ensin haettiin basso, sitten piipahdettiin Tuomaksella säätämässä jousia. Tuomas tekee toiminimellä musiikkia ja siltä kotistudio näyttääkin! Tuomas teki valtavan työn nuotintaessaan mun käsinkirjoitettuja My End Leafin jousimateriaaleja midiksi. Nyt saatiin Nonaa säestävä orkesteri ojennukseen!

Sillävälin pikkumies oli päässyt isin kanssa rannalle. Voi sitä riemua! =D

Studiossa "uutta" bassoa koiteltiin ja soiteltiin uteliaana ja into piukassa, 

mutta kulmat kurtussa keskittymisestä!

Sitten vähän miksailtiin...

-Uskomatonta, ne heitti mut ulos studiosta, 

vaikka olisin vaan vähän halunnut maistella johtoja!

Vauva-selfie!

 -Mitäs sanot äiti, kannattiko herätä? =)

Bändiesittely: Raino

Ensimmäisenä esittelyvuorossa on bändin soolokitarasankari Raino Ketola. Koska bändin pojat ovat kummasti vähäpuheisempia kuin itse olen, otan vapauden esitellä heitä haastattelun lisäksi myös havainnollistavalla kuvalla. ;)

Huomioi seuraavat yksityiskohdat:

• Leijonanharja: Hiukset joita miehet kadehtivat ja naiset palvovat.
• T-paita, joka ei ole musta: Epätoivoinen yritys sulautua tavisten joukkoon; onhan miehellä päivätyö.
• Saabin avaimet: Vaikka osalla muistakin on autot, se on useimmiten Raino jonka kyydissä kuljetaan treeneihin ja jonka autolla Tampereen keikkojen kalusto siirtyy edestakaisin treenikseltä lavalle. Oikeasti se on kyllä avaruuslaiva; on kaikkien fysiikan lakien vastaista että autoon mahtuu niin paljon tavaraa!!! Tai sitten Raino on vaan hyvä tetriksessä.
• Westone-kitaran sisältävä kotelo. Aina aina aina Rainon kitara on tsekattu parissa minuutissa ja miksaajat antavat saundeista ylistävää palautetta.
• Älykkö-lasit: Vaikka niitä Westoneita on monta, lukemattomista ei voi Rainon kohdalla puhua. Rainon maailmassa ei nimittäin ole mitään lukematonta vaan kaikki on tarkassa järjestyksessä! Jos joku muistaa puhelinnumerosi ulkoa, se on Raino. "Numerot on mun kavereita!"
• Jalat, jotka eivät koskaan pysähdy. Kun muu bändi alkaa vasta puhua, että jotain pitäis tehdä, vaikkapa roudata tai myydä keikkaa, yleensä Raino sanoo että on jo hoitanut asian.
• Niittitennarit paljastavat todellisen luonteen...!!!

Sitten viralliseen haastatteluun! =)

Nimi: Raino Ketola

Instrumentti Naryanissa: Pääasiassa kitara

Soitatko muita soittimia?: Joskus jotain huuliharppua tai saksofonia, jos säkä käy. Yritän epätoivoisesti myös usein saada mikrofonin lavalle eteeni, niin voin huudella mikkiin epävireisiä taustalauluja. Bändin ulkopuolella salaa hamstraan kaikenlaisia muitakin soittimia ja yritän saada niistä jotakin lähellekään järjellistä ulos. Viimeksi jotenkin luokseni eksyi haitari, joka nyt pitäisi avata ja saattaa soittokuntoon ja sen jälkeen kokeilla, josko sillä vois jotain soittakin.

Mitä muuta teet bändissä?: 

Kaikkea kurjaa kirjallista ja teknistä. Keikkojen metsästystä, nettisivujen ylläpitoa ym. Bändihän pyörii yhdistyksen avulla ja käytännössä kaikki yhdistyksen juridinen, taloudellinen ja muu-nen pyörittäminen on jäänyt mulle. 

Miksi ihmeessä?: 

Ihmettelen sitä kyllä joskus itsekin. 11 minuutin keskittymiskyvyllä on kuitenkin aika vaikea tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan, joten ehkä se helpottaa itseenikin jollain tapaa. Ja pitäähän sitä jotenkin yrittää olla hyödyksi.

Mikä saa sinut raahautumaan Sorvajärven pusikoihin viikko toisensa jälkeen?: 

Rakkaus musiikkiin. Sitä paitsi Sorvajärvi on ehkä paras reenipaikka ikinä. Voi soittaa milloin vain, kuinka lujaa vain ja kaikki mahdolliset fasiliteetit on kunnossa. Eikä onneksi tarvii jakaa kämppää minkään toisen bändin kanssa. Heh... Eivätkä kitaran kielet ruostu kahdessa viikossa käyttökelvottomiksi, kuten vanhan bändini kanssa reenatessa entisessä teurastamossa.

Mitä teet silloin kun et ole bänditouhuissa: 

Pyrin maksimoimaan ajan, jolloin en tee mitään... Ei vaan, oikeasti kuulun Naryanista siihen osaan , jolla on bändin lisäksi myös palkkatyö. Ja tavallaanhan bänditouhut kulkevat aina mukana, kun kyllä niitä miettii mielessään muuallakin kuin reeneissä tai keikoilla.

Kerro itsestäsi jokin mielenkiintoinen yksityiskohta!:

Taidan omistaa suomen suurimman Westone-kokoelman. Merkin kitaroita minulla on kymmenen ja lisäksi yksi Westone-basso.

Kiitos haastattelusta Raino!