perjantai 2. tammikuuta 2015

2015

Kylläpä lämmittää sydäntä kirjoittaa uusi vuosiluku jokaisen päivämäärän perään! Joku voisi sanoa, että vanheneminen on kurjaa. Itse sanoisin, että on kiva kun elämä etenee ja ihmiset aikuistuvat. Itsekin täytän tulevana vuonna 30v.

Bändissä on kuluneena vuonna tapahtunut paljon hienoja asioita, parhaimmistona mainittakoon Tuomaksen ja Klasin liittyminen porukkaan. Bändi pääsi juhlimaan myös Tuomaksen kolmekymppisiä soittelun merkeissä, Ratinan saunalta on hienot näkymät kaupunkiin!

Treenit etenevät nykyisin useimmiten niin, että itse saavun puoli tuntia myöhässä. En vieläkään osaa ottaa kelivaraa huomioon, Keuruulta Ylöjärvelle on ihan eri matka pimeässä räntäsateessa kuin kesäiltapäivällä. Kun setti on soitettu läpi kerran-kaks ja paria uutta biisiä jammailtu, ensimmäisenä Tuomas kysyy voiko jo lähteä. Tuomas käy päivätöissä ja lisäksi pyörittää musiikkialan yritystä, joten varmaan muutakin elämää on. ;) Nona hyppää Tuomaksen kyytiin ja pian sen jälkeen Klas alkaa pakkailla kamojaan siirtyäkseen maaseudun rauhaan. Miehellä tuntuu tosin olevan niin paljon keikkaa, että aina välillä käy mielessä miten ikinä hän ehtii siitä rauhasta nauttimaan. =D Mutta ehkä kuitenkin joskus..? =) Reenikselle jää bändin "vanhat", eli minä, Raino, Ville ja tietenkin Lauri. Tunti sujuu paskaa puhuen, yleensä aina on joku aihekin mistä "olisi bändin kannalta tärkeää keskustella nyt kun kerrankin porukalla nähdään", mutta sitten tulee toinen ja vielä kolmas... Se on mukavaa, mutta harmittaa vietävästi etten enää voi kulkea samoilla kyydeillä. Ennen jorinat hoidettiin automatkoilla.

Tuomaksen, Klasin ja Nonan yksityiselämästä en tästä sattuneesta syystä tiedä oikeastaan mitään. Heitä koskevat tähdelliset paljastukset odottavat vielä aikaansa- eli tulevia keikkareissuja! Mikään ei ole parempaa kuin paluumatkan avautumiset. Raino harvoin avaa sanaista arkkuaan, mutta "mopoautot on perkeleestä" ja muut yhtä rehelliset tunnustukset tupsahtelevat kyllä spontaaneimmin esiin juuri tien päällä, kun ollaan jo matkalla kotia kohti eikä kellään ole enää mitään tähdellisempää tekemistä kuin viihdyttää kanssaihmisiään kuolemattomilla totuuksilla. =)

Kesällä taisinkin vinkata muiden yksityiselämästä sen verran, että onnenhippusia on sattunut yhden jos toisenkin polulle. =) Raino meni naimisiin, kuten teistä varmaan moni jo kesällä huomasikin, ja Lauri, niin no, Lauri taas...

Lauri soittaa edelleen kitaraa ja näyttää synkältä omassa kodissaan, jossa on aina täydellisen siistiä, mutta niin mustaa että valojen päälle laittaminenkaan ei auta marraskuussa yhtään mitään. Nykyisin siellä on kuitenkin myös jotain vaaleanpunaista. =) Ja kyllä, on pari hymyäkin jo bongattu, kaikilta kolmelta.  Koko bändi onnittelee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti